Bertold Brechtin väitetään keksineen sanonnan: Suomalainen vaikenee kahdella kielellä. Tätä totuutta on suomen Helsinkiin tulleet junantuomat savolaiset todistaneet. Lipponen, Liikanen, Kääriäinen, Ahtisaari, Kekkonen ja muut vähäpätöisemmät vallanhimoiset huijarit, Lasse Lehtisestä nyt puhumattakaan. Sanottakoon, että nyt en puhu vaikenemisesta, joka on hiljaisuutta, vaan sitä, että puhutaan totta niin hyvin kuin savolaisesti osataan.

Bertolt Brechtin sanottiin myös maanpakovuosinaan istuneen ahkerasti Helsingin asemaravintolassa. Ei ole täsmennetty, oliko se yläkerran ravintola, vai yllä olevassa kuvassa näkyvä alakerran ravintola.

Helsinki tulee olemaan Design Capital vuonna 2012. Toivottavasti laadukasta suunnittelua etsivät eivät silloin erehdy Bretold Brechtin jäljille. Asemaravintolan ”designista” voi herkempi sielu järkyttyä. Ei tuota voi kestää kukaan muu kuin savosta tullut junantuoma.

Mutta savon junantuomat ovat suuria herroja. Ei  heitä rahvaan parissa näe. Siksi olen sen kahden kerran ollut todella yllättänyt, kun oikeasti suuri stadilainen herra istuu asemalla ja katsoo kuinka proletariaatti kulkee työhänsä, tekemään yhteiskunnan muurahaisen tärkeää tehtävää. Pitämällä kulutusyhteiskuntaa pystyssä ottaen asuntolainoja.

Ensimmäisen kerran näin hänet syvimpänä lamavuonna 1992. Siinä hän istui rauhallisesti keppiin nojaten. Sitten toisen kerran vuonna 2008, kun omistamansa lehti vielä huusi vietävää työvoimapulaa ja todisti, että ei talous voi vaan tipahtaa. Onko nämä ajoitukset sattumaa?

Siitä tuli mieleen aatos. Mitä Aatos tuolloin mietti? Istuin lähestulkoon samalle paikalle ja aloin valokuvaamaan ihmisiä.

Mitenkähän on? Antaako panssarimersun takapenkki perstuntuman todellisuudesta, vaikko rautatieaseman puupenkki?