Joka päiväinen leipämme

Tämä ei ole saarna, vaan ylistys suomalaiselle työlle ja leivälle.

Atkinssin dietillä kiellettyä syntistä hedelmää. Viljatuote. Mites se nyt näin?

Eikös sitä vihreessä tulevaisuudessa tullut syödä viljaa? Eikä lihaa? Suomen liha on ruista. Vaikka se teollisuuden vilja tulee Puolasta. Kuten ydinvoimaduunarit.

Emmekös vihreässä totuudessa ollemmekkin hyvinvoivia, kun liha on kiellettyä ja sitä saa vaan Heidi Hautalan lääkärin määräyksestä?

Mutta silloin ei tainnut myöskään olla vapaata yrittäjyyttä taikka vapaata tahtoa syödä sitä mitä haluaa? Perhekin on yksikkö kommuunissa. Kimppakivaa ja yhteisiä vessan siivous vuoroja. Ei ole leipäuunia keittiössä, mutta ministerinä voi olla 7 leivän uunin leveä perse, joka ei osaa leipoa.

Ruisleipä on Suomen ja suomalaisuuden ydintä. Tämä on vahva subjektiivinen väite.

Olen saanut syödäkseni ehkä toiseksi parasta suomalaista ruisleipää. Voilla ja ilman. Lihalla ja työllä. Aina olen ollut sitä mieltä, että eräs kainuulainen perheleipomo puu-uunisaan on tehnyt mahtavaa ruislimppua. Mutta nyt tuli yllätyshyökkäys vastoin suuta.

Heinosen perheleipomon ruisleipä Sipoosta. Sopivan suolainen. Tiukka kuori, mutta sisältä pehmeä. Aamu kahdeksalta oli lämpöinen. Ilta kahdeksalta yhtä herkullinen.

Suomi on pilattu kauppaketjuilla ja korporaatiolla. Mutta silti en lämpene degrowth-ajatuksille. Typeriä juttuja joita syntyy vain yliopiston valkopaitaisten feministimiesten piireissä. He joille joka päiväinen leipä tulee apurahoista ja pankkiautomaateista. Sekin seteli on vain vaihdon väline.  Seteli joka ei mittaa työtä, lisäarvoa saati pääomaa. Seteli joka tulee yliopistolta taikka pörssistä ei välttämättä tarkoita, että voit vaihtaa sen leipään.

Perhe on yksikkö joka pysyy. Oli valuutta mikä, tai talousjärjestelmä Katainen. Ei, en ole kosiretkellä leipomoperheeseen, mutta tosiasiat tulee tunnistaa. Perheyrityksen kvartaali on eri kuin nokioilla ja nalleilla. Sitä paitsi ruisjuuri voi olla monta normileipomokvartaalia vanhempi.

Käsittämätöntä. Minun ipod on vanha heti kun sen just ostin, mitä?

Teille tietämättömille, leipomon kvartaali on 25 vuotta. Voi teitä, smör vägar.

Kategoria(t): kulttuuri, talous Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 Responses to Joka päiväinen leipämme

  1. intrigööri's avatar intrigööri sanoo:

    Mikkelistä saa Marskin arinaleipää, jälkiuuniruisleipää, pientä ja issoo. Minusta se paras ruisleipä, koska tykkään jälkiuunileivästä. En tiedä, miten laajalti arinaleipää jaetaan, sitä myyvät mm. Prismat.

  2. notsohandy's avatar notsohandy sanoo:

    Kvartaalista en tiedä, mutta tuo ei ole limppu, vaan paras leipälaji jonka tiedän.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.