Kokoomuksen kampanja oli, että peruuttamalla et pääse eteen päin. Nyt on vaalit ohi, ja eteen päin olisi päästävä. Pieni vertaus.
Autosi on hyvin lyhen matkaa ovesi luota. Peruutat sen ovesi eteen, viet mukana olleita työkaluja pois, otat uusia tai vanhoja tilalle. Vasta sitten matka jatkuu. Peruuttamalla päästiin eteen päin. Auto on sama. Siinä voi olla korjaamista, tarkistamista, öljynvaihtoa ja ikkunan pesua. Hitsaamista ja hiomista, puunausta ja putsausta. Ajetaanko talvirenkailla kesät, ja kesärenkailla talvet? Mutta auto kulkee ja matka jatkuu. Tieliikenne lainsäädäntöä noudattaen, peltisiä polisiiseja kiroten. Selvänä, ei laittomissa piristeissä rallaten.
Lainojen korkotyökalut on tarkistettava. Otetaan vähän takapakkia ja ehkä takkiinkin, mutta sidotaan jäljellä olevat lainat vakaimpiin ja pidempiin. Talouden pitää pystyssä öljy, teollisuus ja vapaan maailman peltilehmä, auto. Siksi energiaa ei saa yliverottaa. Jos tuotteet tehdään kestävästi, rakentavasti ja kierrätettävästi, sekä työstä maksetaan kunnon palkkaa. Ei saastu ympäristö, kuin ihmisetkään. Ratkeaa monta ongelmaa. Itä- ja Eteläeurooppaa ristiin lainoittaneet pankit saavat vakuuden taloudellisesta jatkuvuudesta, sekä oikeudenmukaista tulojen jaosta. Oikeuden mukainen tulonjako hyödyttää saajiaan, ja vilkastuttaa paikalllista taloutta. Myös maiden asukkaat on saatava lupauksen, että heidän edustajansa eivät syö kuormasta ja tuhlaa päättömästi mielettömiin hankkeisiin. Tai jos hankkeita toteutetaan, kuten rautateita. On lainoituksen ehtona ostaa junat pohjoisen junavalmistajilta, kiskoja myöten. Ehkä pohjoisen junat toimivat paremmin etelässä, kuin etelän junat pohjoisessa?
Mutta tämä vaatii lainoittaja maiden pankkejen osallistumista suhteessa antamaansa velka pääomaan. Pankit eivät hyödy työvoiman, luonnon ja markkinoiden ryöstöviljelystä, jos otetaan pitkän matkan juoksu aseeksi. Raha kiertää, ja palaa lopulta lähtö pisteeseensä. Kauppa käy globaalisti ja kaikki hyötyy. Mahdollisimman vähäisiin luottotappiohin pyrkien.
Yhdysvaltojen ja Kiinan johtajat ovat puhuneet pitempiaikaisen taloudellisen suunnitelmallisuuden ja vakauden puolesta. Tähän Eu:n johtajienkin tulee pyrkiä niin Eu:n sisällä, kuin suhteessa Eu:n ulkopuoliseen kauppaan. Eu:n sisällä varsinkin alueiden sisäisen tulojaon tasaamiseen, muita kauppakumppaneita unohtamatta.
Tämä ei tarkoita vakausrahastojen hyväksyntää tai kieltämistä.





