Koti konttia odotellessa jouduin tekemään jotain äärimmäisen vastenmielistä. Menemään kulmaan kaljalle. Heti totesin että jyväskyläläiset ovat äärimmäisen ystävällisiä. Kunhan tarjoat tupakan. Tai kaljan. Tai mitä vaan. Kiva pummi.

Odotat, odotat. Käyt jo alueella, mutta ei vielä tullut kontti. Sitten palaat takaisin kulmaan, ja nainen lähestyy sinua. Pitkä tarina lyhyeksi, hän paljastui toimittajaksi, joka oli tekemässä juttu kuinka bileet sujuu jäähallin viereisessä kuppilassa.

Tämä ei ole kunniaksi toimittajille, hän oli kaasusussa kuin käki. Eikä ottanut yhtään vaaria, siitä että hallilla rummutetaan (kuva). Kapakka se oli se juttu. Niin se oli minullekkin. Vaikka siellä soi jääkiekkomusiikki. Mutta minulla oli parempi tekosyy. Minulla ei ollut paikkaa vielä missä nukkua.

No, kontille matkalla en voinut välttää rummutusta. Pitihän se käydä katsomassa Jyväskylässä, kun tulee poika kotiin.

Vähän käy sääliksi sitä toimittajaa. Mutta onneksi hän oli yrittäjä, ja kantaa yrittäjän vastuun toimittamisestaan. Muuten voisi toimituspäälikköä vituttaa.