Ilta jatkui vähän myöhään ja aamulla tuli hönkästyä. En ollut ainut, meitä oli tänä aamuna viisi. Rangaistukseksi tuli narunveto. Aika paha.

Kuulin kun poika sanoi, että tuo miekka olisi hieno. Isä siihen, sinun pitää nyt vaan vetää oikeasta narusta. Tivolimies tämän kuuli ja päätti, että miekka se on. Annoin narut pojalle, ja niinhän se miekka siellä heilahti. Isä siihen: Ei ole totta. Tämä pelasti päiväni. Sitten vielä kätteli ja kiitti. Poika oli kuin hangon keksi.

Elämä on tivolissa onnellista sattumaa täynnä.