Vapaaseen aamun kun heräsi, muisteli vähäisiä mielikuvia Kemin yöstä.

Ensinnäkin Freukkarit oli enemmän kännissä kuin itse. Sitten tulee mieleen liivimies. Joka parin lättäisyn mun naamaan jälkeen kävi hakkaamaan tuolilla. Onneksi itsekkin nostin tuolin, ja isku tuli siihen. Portsari hoiti loput Akun ja Jyrin jäljiltä. Vittu mitä ämpäreitä kaupunki yllään pitää.

Mutta keikka oli hyvä, ainakin sen mitä muistan. Ei soinut buuri johannes buurista, eikä marihuana. Kyllähän minä aina maksan kahdeksan euroa, että liivimies voi vetää mua turpaan. Olin niin kännissä, että en edes tajunnut lyödä itse. Tappelu kun ei ole oikein ensimmäinen seurustelumuoto, jolla puhuttelen tuntemattomia ihmisiä.