Nyt sitten rohkastuin. Viikon harjoittelin pienillä kappaleilla, ennen kuin uskalsin ison kimppuun. Sehän sujui, kun käsi oli vakaa, kuten arkena.

Keitteli lähti tänään töihin. Pidettiin muistokahvit. Toin Löfbergin Kharismaa, ja juotettiin sitä kaikille jotka kahvia ovat haukkuneet. He eivät tienneet mitä joivat. Kahvi oli tänään hyvää. Kuten Kharisma on 😉

Sitä saa mitä tilaa. Vai miten se oli?