Päivä menikin niin, että se oli lentokonekenttä keikka. Ja vittu sentään, nyt vielä isommat rumat sanat. Olisi ollut valmis lahjakin, mutta en tiennyt, niin en osannut/tiennyt antaa. Perkele sentään.

Onneksi lounas autoja täynnä olevassa haalaripaikassa melkein lohdutti, että mokasin taas.

Ensi viikolla on haastatteluja, kuvaamista, ja hitsaamista. Näyttää siltä, että hitsaamiselle jää liian vähän aikaa. Onhan päiviä 25, että hätä on kova. Tämä homma loppuu käsiin.

Mutta haastatteluja ja töitä. Missä niitä on? Selataan viimesimmät iskut:

Vaasa, pätevyydet riittävät, mutta määräaikainen. Urjala, ei tarpeeksi tietoa, enkä vittu muuta kuntaan, mistä en teidä mitään. Jos haluasin muuttaa Padasjoelle ja olisi kokemusta viisi vuotta, niin paikka olisi minun. Hahaa! Helsinki. Joo just, painelaitehitsaaja. Eli sukeltaja. Ei ihan mun pätevyyttä.

En masenna enenmpää. Se on ne yksi kaksi ensi viikolle ja kuvaaminen. Eiköhän se ole jo jotakin?