Kuusi viikkoa rehellistä työttömyyttä takana. Ja nyt on sellainen tauti, että joka jätkä on auki.( Lauloi Martti Jurva laulussa Tullaan Tullaan. Hyvin ajankohtainen vieläkin.)

Mutta mitä epätoivoinen ei tekisi työllisyyttään parantaakseen, vaikka reissaisi 1167km päähän hommiin. Mutta sitten alun varovaisen kihlauksen, ei ole 10 päivään kuulunut mitään sieltä suunnasta. Että taisi kovin mainostamani keikka mennä reisille, ennen kuin se edes alkoikaan?

Muita tarjouksia on tullut tasan yksi. Ammattityötä, luokat vaaditaan. Alkava projekti, kovat sanat. Työtä yksi päivä. Mietin kovasti, että vastaanko tuohon, että jos saisi keikasta sanotaan nyt 267€ brutto, niin sen voisi ottaa vastaan. Silloin se olisi kaiken sen paperityön arvoinen. Mutta jos normituntihinnalla tuota mennä tekemään? Ei paljoa maksa vaivaa.

Vittuiluahan tuo on. Yksi päivä. Ei ihme jos on pulaa tekijöistä. EK ja rakennusteollisuus propagoikoon työvoimapulaa tuskissaan. Tarjotkaa nyt 40 tuntia viikko.