Jos mielen malttaa voit, kun menettävät

Sinua syyttäin ympärillä toiset,

Jos luotat itseesi, kun kuiskii epäilijät,

Anteeksi suot, jos epäilykset moiset,

Jos jaksat odotuksen taakan kantaa,

Valheiden uhri olla, vihalle ei valtaa antaa,

Ei viisastella, liian hyvältä ei näyttää.

Jos uneksia taidat, antamatta unten johtaa,

Jos ajatella taidat unohtumatta aatoksiin,

Jos voit kun tappio tai voitto kohtaa,

Yhta tyynnä alistua molempiin,

Jos kuulla kestät, miten sanojasi

Narreja pettäin vääristävät katalat,

Sortuvan nähdä kaiken rakentamasi,

Vaan pirstaleet taas yhteen sovitat.

Voittosi kaikki jos voit yhteen tuoda

Ja kertaheiton varaan uskaltaa,

Hävittyäsi jos voit uutta luoda

Valittamatta kertaa ainoaa,

Jos kestää voit, kun voima katoaa.

Jänteistä kaikki, hermoista ja sydänmestä,

Ne silti yhä työhön pakottaa,

Kun ainostaan Tahto enää vaatii: Kestä!

Jos rahvaan kanssa haastat eikä houkutukset voita,

Ylpistymättä jos saat seuraa kuninkaista,

Jos ei sua vihamies, ystäväkään vahingoita,

Kaikille arvon annat, kellekkään et liikanaista,

Minuutin juostessasi jos sa tuhlaa

Sekunnin murto-osaa muuhun et,

Maailma sun on, elo suurta juhlaa,

Myös miehen arvon täysin ansaitset.

Yllä Rydyard Kipliningin runo JOS, jonka julkaisin englanniksi viisi vuotta sitten. Kummallisesta syytä se tuli mieleen jälleen. Eri kuvilla tottahan toki, mutta silti yhtä asiaa.