Aamulla näkyi Kiasman edessä hiljaisia yksinäisiä ihmisiä. Odottivat tilausajoa Turkuun, Rekry messuille. Minä joukon mukana, yksin myös.

Matka sujui voimakkaan hiljaisuuden vallitessa. Ei ollut riemua kellään rinnassa. Eikä tilaisuuskaan mitään riemua tarjonnut. Myerin edustaja sanoi, että tilanne on haastava, että minun hitsaajan pätevyyksillä töitä ei ole, eikä myöskään firma auta asunnon saamisessa, jos tulisi 6kk koulutukseen, jonne pääsy olisi myöskin haastavaa.

Haasteet edelleen haastemieheltä kiitos. Muuten suoritetaan töitä, ja saadaan niistä palkkaa. Enkä ollut hylsyni kanssa yksin. Tapasin kolleegan, joka oli minua kymmenen vuotta vanhempi, ja kovasti kovasti kokeneempi. Hän vain sanoi, että joku politiikka tässä takana on. Polakit tekee työt.

Paluu suoritettiin samassa hiljaisuudessa. Ei ollut kellään riemupulloa mukana, eikä tainnut kukaan 31 ihmisestä saada tapahtumasta mitään irti. Mutta tärkeäähän on yrittää, olla aktiivinen, verkostua ja olla positiivinen. Ja vitut.