Kotin sain sovittua aamulla, ja siinähän se päivä sitten alkoi sujumaan mainiosti. Hyräilen Tapio Rautavaaraa omilla sanoilla ja välillä tuli niin hyvää saumaa, että piti ottaa ihan kuvakin, kun muuten ei kukaan uskoisi. (No, känny piuha hukassa, siis ei tässä sitä kuvaa nyt).

Sitten iltapäivällä, asiat olikin vielä auki ja mitään ei ollut selvää, heti tuli paska sauma. Ja soittoa tuntemattomille ja ruinataan ruikuti ruikuti. Tulihan se pieni apuraha, jolla käyn neljä seuraavaa päivää töissä. Ei pitäisi valittaa, tuntilistoissa ei ole kuittausta ja muutenkin byrokratia meni reisille.  Mutta pääsen tekemään rahaa itselle ja muille, se kait on pääasia?

Näköjään ei riitä se että on käsi vakaa ja katse kirkas. Pitää olla tyhjä ja hyvä mieli. Nälkäkin on hyvä olla. Mutta ennen kaikkea, Tapsa Rautavaaran sävel korvassa.

Hyvää ystävän päivää vaan.