Siinä kun terästä sulatin soi puhelin, en vastannut tietenkään, kun työntouhussa, mutta tekstari kertoi, että olisi aika vaihtaa työtakkia. Mutta eihän se ole mahdollista maanantaina, vasta keskiviikkona. Ei hyvä joustavassa Suomessa, jossa aikataulut painaa päälle siihen malliin, että ruumiita tulee joka päivä. Suoritan yksinkertaisen miehen yksinkertaista duunia, minut on helppo korvata. Luki sitten takissa kenen firman nimi tahansa.

Miehemme kopeilla päivitteli uutta ruumista, ei, kukaan ei puhunut sanaakaan afrikan asekauppiaasta, kun ruumis löytyi paljon lähempää. Paalutus elementti oli tippunut jotenkin mystisesti apumiehen tai alamiehen päälle. Kun kuolemia tulee joka päivä, on jotain perustavaa pielessä. Tälläistä kun tapahtuisi vaikkapa sairaanhoitajille tai poliiseille, olisi media suunnattomana vaatimassa poliittista ruumista, mutta kun se on raksaduunari, niin vitun väliä. Se oli rasisti, se oli ulkomaalainen, se oli audikuski, se oli jotain alempaa kuin me muut. Sitä paitsi, työturvallisuus maksaa ja vaatii voimavaroja, ei siihen ole varaa, kun urakka kusee ja kiire on tehdä rahaa! Hengistä viis.

Eli viistöistä vaihteeksi, maantaina varmaan työmaa valmis, jollei jotain rääppäistä jää tiistaille. Katsotaan mikä takki on päällä keskiviikkona tai milloin sitten liekkään. Oikotie ja monsterit hakee uusia treffejä. Pari jätkää kuoli taas, olisi kyvylle kysyntää.