Stadissa joku viisas virkamies on saanut päähänsä, että leipäjonojen ihmiset on saatava pois jonottamasta. Tarjottava aktiiviisuutta tilalle. Eli kyttäystä ja kontrollia. Pois paremman väen silmistä.

Siitä ispiroituneena päätin käydä katsomasas tänään mitä Team Jeesus tarjoaa. Tästä onkin pari vuotta, kun viimeksi siellä joutunut käymään. Jengi oli sitä samaa. Köyhiä eläkeläisiä, sairaita, pari juoppoa, pari tuttua työtöntä, pari lapsiperhettä. Mamuja. Eiköhän varsinkin eläkeläiset osaa ruokaa laittaa, kun ovat ikänsä sitä tehneet. Heitä tarvi alkaa aktivoimaan ruuan laittokursseilla. Nuorista äideistä en ole niin varma. Olivat meinaa niin nuoria. Mutta kuten jo sanoin, simputusta on moiset ideat.

Kun ajat on tiukat, on venyttävä periaatteista. Viime kesänä julistin, että Hyvästi Kela. Mutta kun ainoa kirjeystäväni Vouti on niin ahne, niin pakkohan sitä oli Kelaan perse raahata. Paikka oli jälleen yllättäen täynnä mamuja. Nuoria miehiä toimeentulotuki hakemus käsissään ja lisääntymiskykyisiä naisia uusilla lastenvaunuillaan. On se hyvä, että olemme rikas maa. Niin rikas, että mamutkin kulkee täällä kauneissa ja muodikkaissa vaatteissa. Kuka sitä nyt köyhältä sossupummilta haluaisi näyttää? Tukka on viimeisen päälle ja jos ei kello näkynyt, niin Iphone ainakin.

Laskuri näytti, että minulle tulisi yhtä paljon rahaa toimeentulotuen momentilta, kun Vouti vie ansiopäivärahasta. Ei tämä voi vaan mennä näin. Eihän tässä ole järjen häivää?

Ensi viikolla tulee päätös, silloin olen viisaampi. Järki sanoo, että en voi saada rahaa, mutta katsotaan mitä hyvinvointivaltion taikaseinä sanoo. Varmasti pistän kaiken liikenevät tästä rahasta hitaisiin hevosiin, nopeisiin naisiin, kalliisiin juomiin ja muuhun yleisiin turhuuteen mitä vaan mies voi keksiä.