Sain tänään työpuhelimeeni soiton, jossa kysytään, onko tämä valokuvaaja SH? – No, on minua joskus sillä ammattinimikkeelläkin tunnettu. Mistä sait numeron? – Ai, se on luettelossa.

Olisi eräs kuva ajalta GB ja lehdessä se ja se, ja sitä haluttaisiin käyttää tarkoituksessa se ja se.  – No, ei minulla mitään sitä vastaan ole, kunhan kuva ei ole susipaska? Saisinko nähdä sen kuvan.  Voin heittää yhden kuvan kaupanpäällekkin.

No, hommat etenee kuten etenee. Mutta jälleen hyvä muistutus, että tekijänoikeudet kannattaa pitää kuvamateriaaleista itsellään. Tapa, jota ei tän päivän maailmassa noudateta tosin. Siksi sitä ei tarvi ammatikseen kuvatakkaan enää. Monen muun hyvän syyn lisäksi.

Yllä kuva, kun Elisabeth tapasi Maran, jossain liikemieskillan doossa. Kuva ei liity yllä olevaan kirjoitukseen, mutta laitoin ihan sen vuoksi, että on sitä kuninkaallisiakin nähty. Läheltä. Onneksi taisin silloinkin käyttää Issey Mimiyakea, että ei haissut niin prolelta, että herrat ja Rouva häiriintyisi.