Siinä minä tyhmänä kerran seisoin, aamulla, kun joku huusi holvilta, että mitä kuuluu, tuttu mies. En tunnistanut naamaa, mutta hän tunnisti minut.

Olin, kuten olinkin, KPA työmaalla Myllypurossa joskus, ja hän siinä, että missä olet ollut, ei ole näkynyt, minä siihen eri firma. Jätkä huusi takas, sama kypärä, sama naama, sama takki, sama jätkä, vaikka eri firma. Hyvä homma!

Olen kertonut jo monesti, että piirit on pienet, taas ollaan piireissä. Tuntuu hyvältä. Kuuluu jengiin, talonrakentajiin. Tunnettu jo eestimiesten piireissä, nehän ne talot täällä rakentaa,

Tämä mitään vanhaa tietoa ole, vaan olemme vaan vanhoja päivä kerrallaan,  läskimaha liikuu kankeasti.

Muuten työmaa ollut vähän kummallinen, kyselleet, tuletko takas, tuletko maanantaina? Minä siihen, tulen niin kauan kunnes sanovat, että mene kotiisi. Mutta mitäs jos rakennetaan runko nyt taloon ensin, ja sitten kotiin? Tai minne vaan, siltojen alle. Ihan sama.

Liike on pysyvää, staattisuus on perseestä.