Olipa kylmä päivä kuin ryssän helvetissä. Päivä nyt meni vähän munilleen, mutta ei minun syystäni. Päivä oli venttaa ventan perään, ja pohtimista, missähän sitä työnpaskaa suoritettaisiin.

Mutta myös tietoa siitä, kuin helvetisti työtä on vielä jäljellä. Siinä kun ventatessa palelin munani ja käteni niin jäähän, että ei edes sätkänkääriminen onnistunut, pohdin keikan positiivisia puolia: Ei GPS seurantaa, toimivat joukkoliikenneyhteydet, ei vittuilua kun kädet ei heilu, ei valvontakameroita, parempi palkka…

Ihan näinä päivinä kaiken järjen mukaan, pitäisi lomauttaneen yrityksen ottaa yhteyttä ja tarjota työtä takas. Taidan pyytää vähän enemmän rahaa. Mutta mutta. Ei tekisi mieli jättää tätä työmaata, pulaan, ilman minun mainiota suoritusta työstä, tai vaikka ventasta. Mutta enhän minä suinkaan korvaamaton ole. Pois se ajatus. Kummassakaan firmassa. Tai ruokaketjussa.

Mutta olen tainnut päätökseni jo tehdä. Milloin se tapahtuu todellisuudessa, muualla kuin tämän julkisen päiväkirjan pohdintoina, olkoon tulevaisuuden kertomaa,

ai niin, päivän SAK! On sitä mieltä, että me kevytyrittäjä ammatinharjoittajat kierretään veroja ja ulosottoa, ja ollaan muutenkin perseestä. Ei Teollisuusliitossa oltu tuota mieltä., kun kerroin lomautksen jälkeen miten menee,

Vittu, mä äänestän kommaria, en demaria. PRKL.