Pikkulinnut laulaa, eli kulmilla

syksy21_192

Hengasin tänään kulmilla aamukahvin aikaan, käärin just sätkää, kun viereen tuli vallan hyvin pukeutunut herrasmies ostamaan savuketta, kun oli jäänyt sähkörööki kotiin.

Tottahan toki, olen aivan auki, jos sulle sätkä kelpaa? No, kelpaahan se, ostaatko kääriä, osaan

Piti siinä sitten tyhjentää filtteripussia, pistää sinne vähän puruja filsuja paperia

Kaveri oli siinä, että tämä kyllä näyttää hassulta. Juu, tuossahan on poliisin tekninen valvonta. Ei, hän on opettaja, jos muksut näkee. Siellä se maikka sääti pussia kulmalla

Sitten kertoi oppilaistaan, että pari nuorta janaria kertoi oppitunnilla luokan etupulpetissa toisilleen jotain säätö- ja käyttökokemuksiaan edelliseltä viikonlopulta. Maikka jatkoi: Kun hän oli pentu, moiset puheet ei olisi tullut kuuloonkaan, ja oppilaat joskus käynyt kiusaa, että palaako vielä, ei, puoltoista vuotta ilman, pennut jatkaa, entä vihreä…Juu, olen rento opettaja, pennut tykkää kiusaa, hyvin tullaan toimeen

Taukoni oli päättymässä, toivotin jatkoja ja lähdin työpisteelle

Lounasaikaan kulman kaupassa, jossa jokainen tunnetaan nimellä, kolmen pennun ryhmän puheesta ohimennen kuulin: se ajaa pilvessä….ei… se ei ole viisasta.

Olihan narkkeja kasarillakin, mutta ei piriverkkarit ja liekkipipot hengannut torilla tillin tallin diilaten aamusta alkaen.

Maailma muuttuu eskoseni, ja setämies lähtee nyt eläkkelle moralisoimasta kulmien menoa

Kategoria(t): Elämää Pandemiassa, eurososialistinenrealismi, Kulmilla, photography, postikortti, suomi-finland-perkele, valokuvaus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.