4. ulottovuus – mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta

Joskus ei niin kauaa sitten, luulin että olen päätynyt neljänteen ulottuvuuteen. Elämä oli silloin aika mielenkiintoista

Auton dieselit lisääntyi, kilometrejä autokin ajoi, ilman kuljettajaa, saati auton sisällä olevat tavarat katosivat

Neljännessä ulottuvuudessa oli muutakin puolia, kirjallisuus oli todella elävää, ja televisio oli suoraan saatanasta, radiosta puhumattakaan. Vain omat tutut kanavat spotifystä kertoivat oikeaa viestiä ja merkkiä

Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta

En ole todellakaan ainoa ihminen tässä maassa kaupungissa valtiossa maanosassa jollain vähän ollut elämä haasteellista ( sana jota inhoan)

Mutta, vaikka julkisesti tavattu, julkisesti puhuttu, asia ei kuule teille, eikä varsinkaan nettiin

Sinä et ole universumin keskipiste, vaikka Wittgensteinin silmämuna piirros näin väittäisi

Sinun ongelmat on ratkaistu, toisen ei, politiikkaan ei kuulu empatia, joka näin sanoo, joutaa ihmisyyden vastaisuudesta tapettavaksi kuivalla dildolla kolmeen aukkoon ja piiskaa päälle, mutta luultavasti tykkää epäemapaattissta kuolemastaan, ja squirttaa kuin…. purra ilman päätä

Ostin tänään yllä olevan kuvan kahvilaitteen, moista minulla ei ole ollutkaan 25 vuoteen, tämä ei ollut neljännen ulottavauuden hankinta, vaan konkreettinen toimi, ei sääliä, ei apuja, vaan trade not aid, vertainen vertaiselle

Mutta mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta