Tämä 1992 julkaistu kirja kait se viimeinen niitti, tai ensimmäinen, oli Bruce Gildenin kultaiselle uralle? Katu on teatteri ja Gilden on lähellä, todella lähellä kuvattavien ihoa. Salamalla päin pläsiä ja pitää valotusaikaa, mustavalkoista, taidetta in your face at your face.
Oli sitten mieltä mitä tahansa, Brucen nykyisestä esiintymisestä New Yorkin kaduilla, tai kuvista narkkareista, saati Rebuplican puoluekokouksessa, tämä kirja on klassikko.
Linkkejä:
samma gamla vanliga+ 