Nils Frahm esiintyi Kulttuuritalolla, ilmeisesti ensimmäistä kertaa Suomessa. Lava oli sivuvalaistu, ja soittaja oli laitteittensa keskellä tumma hahmo. Selvästi musiikki on pääosassa, ei esiintyjä. Joka tosin sai niin raivokkaita suosionosoituksia kappaleiden välissä, että en ole tainnut moista koskaan kokea.

Keikka oli intensiivinen, joka soluun koskeva. Oli tiukkaa luuppia ja bassoa, mutta myös hempeän herkän kaunista pianoa. Soitanta kävi sieluun, tuli suorastaan iloiseksi. Encoren Says ja Toilet brushes oli mahtavia vetoja täyspainosen setin päätteeksi.

Kotimatkalle lähti voipunut mies, sielunravinnon saaminen olisi tarvinnut jotain yöpalaa, mutta yksin jaksanut Mäkshittiä mennä syömään, eikä gurmeeseen ollut varaa, tuskin olisin saanut yksin pöytääkään.