Kuvassa nyt läski yöpöytänsä ääressä keittiössä päivällä.

Tsekkasin kirjani, sitten kuukauteen kahteen. On se hyvä. Mutta myy heikosti, ehkä ensi viikon kirjamessut myy enemmän. En tule näyttämään olematonta ei kuuluisaa naamaani siellä. Kustantaja hoitaa tämän kunniakkaan tehtävän puolestani.

Mara P myi Akateemisen kautta neljä kirjaa. Mara P sentään oli alansa kuuluisuus. Pitäisi nyt uskoa, että tämmöinen kirjallisuus nyt kauheita painoksia myy. Paitsi tietenkin äänikirjana. Se olisikin teko se.

Tosin tuosta myynnistä, kustantaja on ihan tyytyväinen, on kuulemma myynyt hyvin. No, melkein jokainen aktiivinen nettituttuni ja muut tutut on ostaneet kirjan, mutta kyllä tuntemattomilla on vielä työnsarkaa, että painos loppuu.

En ole julkkis. Se on todettava, tosin en ole tainnut koskaan itseäni julkkisena pitää, paitsi tsekkiläisessä kirjakaupassa, mutta se on toinen juttu. Oikeasti kumma juttu. Tukholmakirjaupat myös.

Long and short of it, jos ei ole kirjaa ostettu, suosittelen ostamaan. Koska kohta sitä ei saa. Painos on pieni, ja toista ei tule. Sen verran pitää arvostaa kirja-aktivismia, että tehdään vain keräilykohteita. Laadukkaita ja laadun ymmärtäville.

En ole katkera, enkä ehkä edes ylpeä. Mutta tyytyväinen olen. On tämäkin paska suoritettu, mitäs paskaa seuraavaksi?

Siinäpä se talouden käännöksissä kysymys itse kullekkin ihmiselle, mitäs meinasit seuraavaksi suorittaa.

Lisääntyminen ei ole se juttu, eikä mahan laajentuminen.

Lopettakaa sota ja lähettäkää mut jälleenrakentamaan? Ok, hyvä idea, mutta ennemmin pahoin pelkään, että sota ei lopu vaan laajenee.

No, eläkeläinen pääsee miinanpolkijaksi. Hyvä idea, kiitos siitä.