Selaan paksuja historiakirjoja. Mikä jää historiaan, paksuihin kirjoihin, mitä nostetaan muistettavaksi, kenet kuka missä ja milloin.

Sotaa ja väkivaltaa, viihdettä seksiä musiikkia, suuria taiteilijoita, ei tavan elämää. Kaikki on jotain muuta kuin päivittäinen elo.

Näin kun edellisiä katsoo ja pohtii, voi todeta, omasta olemattomuudestaan, ei jää merkintöjä suuria suuriin kirjoihin. Mutta ehkä jonkun viisauden kautta oman aikansa Tahdon Todistaa.

Tosin se tarkoittaisi, että pitäisi tehdä merkintöjä maailmasta elämästä muustakin, kuin että tänäänkin linnut lauloi, poliitikot valehteli ja köyhät näki nälkää.