Eräs kolleega, kun vietiin lanssiin, maksa poks, sanoi toiselle kolleegalle: Elä mene pois, kolleega siihen, enhän minä, tässä mä pidän kädestä kiinni.

Vuorokausi ja läks

Toinen maksapotilas ammoin: Älkää kundit jättäkö!

Hän jätti.

Kolmas vaan katosi

Nyt sarjassa osa neljä, hyvä ystävä.

Ei vielä viimeisiä sanoja. Mutta lähellä ollaan.

Vanhenemisessa ei ole mitään muuta pahaa, kuin se, että frendit kuolee ympäriltä.

Egoistisesti pohtii, kukas mun vierellä, kenelle viimeiset sanat, mutta se egosta.

Isoisä kun oli viimeisiä sairaalassa, faija vei sinne pullon kossua. Isoisä saanut sanaa suusta, koska oli syöpä leikattu kurkusta ja muutenkaan saanut mitään selvää mongeruksesta.

Että viedäkkö huomenna pullo sairaalaan, ja saatana, kaveri on mulle satasen velkaa.

Kuulemaan, ne eivät viimeiset sanat.

Saatanan kuolema. Turpaan moista paholaista.