Nyt ollaan vakavan äärellä, William Egglestonin maailmassa. Voisin antaa näytteen Demokratic Forest kirjasta, mutta tämä uusi on mainiompi, tässä on vanhoja kuvia jotka ovat mustavalkoisia.
Egglestonin opin tuntemaan vasta kun opiskelin, Gus Wylien Contextual Studies luennoilla. Värit iski tajuntaan, ja tavanomaisuus. Ei kuvata ratkaisevaa hetkeä, vaan jokainen hetki on arvokas, demokraattisesti.
Eggleston on valokuvamaailman stara, ja haastattelut löytyy usein mm Voguesta. Kertoo se sitten enemmän julkaisusta vai kuvaajasta?
Linkkejä:








