Niin sitä on uransa huipulla, kun raksatyömaan paskaisessa montussa sokkelinkimpussa.
Aamulla maisema oli mainio ja mieli oli korkealla, mutta päivähän meni kuten päivät menevät. Venttaa, sanomisia, että joku tekee, mutta et tiedä kuka tietää ja tekee, sitten teet itse, Ei siinä mitään, kunhan tietää.
Päivän tuottavuus oli surkea, suorastaan häpeällisen surkea. Mutta olkoon tämä maanantai keskellä loppuviikkoa. Ehkä huomenna suoritan enemmän. Toivon ainakin.
Vähän on puutteita käsityökaluissa, moskaa ei ollut, niinpä mukahalpakauppaan hakemaan, vittu 65€ moskasta!
Sihteeri Nils Erik sitten shoppaili osamaksulla kaikki sähkötyökalut, kun nukuin. Ei tullut 10 metrin kaapeleita, eli ne pitää jälkitilata. Mutta eiköhän 3 metrin kaapeleilla pääse alkuun, toivon.
Pari päivää puuhommia vielä, sitten takas metallin pariin.
Niinpä. Mun ehdotus palkkiostani meni eteen päin, ja ilmeisesti hyväksyttiin. Sitä ollaan sitten ammatinharjoitajia nyt. Työkalut ja vaatteet puuttuu vielä, mutta ehtiihän nuo vielä ennen ensi viikonloppua ehkä ostamaan.
Uudelle työmaalle, kirkkaissa ja puhtaissa haalareissa. Työtä ajattelin tehdä niin paljon ja lujaa mitä kaksi kättä jaksaa ahertaa yksinkertaisen miehen yksinkertaisia töitä. Palkka sen mukaan, toivon.
On outo fiilis.
Katsotaan sitten tulevaisuudessa, miten se omasta mielestäsi meni? Mutta työvaatteita tässä jo shoppailen…
Niin sitä alkoi ensimmäinen päivä laskutusyrittäjänä -8 asteen pakkasessa. Ilman mittaa, ilman kynää, ilman vasaraa, ilman sahaa. Eikä kelle teen töitä, heilläkään ei ollut moottorisahaa, eikä naulainta.
Kyllä sitä passasi ottaa työlämpöä käsisahalla ja sentään motorisoidulla ruuvivääntimellä. Mutta sehän nyt ei ole tän päivän uutinen. Vaan se, että puhelin soi, vanha työmaakontakti soitteli, että jotaisitkos hitsaamaan hänen työmaalle. No, first come first served, olen nyt kuusi päivää kiinni, ja jos saadaan hinnat, siis minun työnhinta kohdalleen, niin saattaapa olla, että maailma vei tämän hitsarin omille työmailleen.
No, ei uhota vielä. Päivä kerrallaan tätä työtä mikä nyt tehtävänä, ja katsotaan saanko sorvattua sellaisen hinnan, että työllistyn? Ja ne työkalut ja autokin pitäs saada.
Niin se alkoi, pakkoloma. Kunnon rötvällä, myöhässä töihin ja ajoissa kotiin. Hyvissä ajoissa. Mutta ei sitä olisi ollut työnpaskaa mitä suorittaakaan. Säästähän firma muutaman tunnin rahat.
TE palvelut on kuosissa, ja kevytyrittäjyys paperit blakkarissa, yhtä valttikorttia vaan puuttuu, kun pitäisi lähteä heti keikalle, minnekkäs muualle kuin Espooseen.
Niin, ja autoa puuttuu edelleen. Jostain pitäs saada jonku satasen paska romu alle.
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
