Tämä suuri valokuvataiteellinen näyte kertoo poliittisesta aktivismista. Mutta se kertoo myös suunnattoman huonosti suunnitellusta provokaatiosta.
Tämä kuva on niin hyvä, että se tyydyttää Professori Merja Salon. Koska siinä näkyy tapahtuma. Mutta yhtään valokuvaa osaava, sanoisi, että tämä on täysi amatööri räpsy jonka laatu on niin huono, että hyvällä tahdollakaan ei tunnista henkilöitä kuvasta, jollei sitten käytä fotaria ja unsharp maski niin paljon että kuva on siltikin pilalla.
Vasemmisto on hallituksessa ja puolueella luulisi olevan rahaa. Ostakaa nyt saatana ensi kerralla poliittiselle avustajalle kunnon kompakti kamera, jolla saa julkaisukelpoista jälkeä. Vaikka Canon G15. Maksaa viisisataa, mutta kuvan laatu luulisi riittävän ilta-sanomien aukeamaan.
Kolme vuotta on tullut pidettä tätä blogia. On aika vääntää nämä vuodet numeroiksi. Sivulatauksia on ollut tähän päivään mennessä 101 124. Kiitoksia kaikille vierailijoille.
Kalliita ovat lauluni lunnaat, lauloi eräs. Ohessa kokoelma vuoden aikana spotifyssä kuuntelemiini lauluihin. Muistelujen kera. Tai nyt jos mitään muistan. Aloitetaan myöhäisemmästä, päätyen uusimpaan.
Tätä kuunneltiin Hipin ja Akun kanssa vuosi sitten Kajaanissa. Tai ehkä Kemin viimeisinä päivinä? Anyway, ehkä parasta mitä Suomessa tehty. Harmi, että eräiden tapahtumien kautta tätä musiikkia ei enää tule.
Tätäkin taidettiin kuunnella vielä Kajaanissa? Sitten näyttääkin tulevan pitkä tauko spotifyssä lisättyyn musiikkiin.
Kannataako tätä biisiä edes kommentoida?
Tämä vähän duunin loppumisen jälkeen. Tarviiko tätä edes selitää? Toimii meinaa tänäänkin, ja huomenna.
Syyskuun lopussa kuunneltiin totuutta kapitalismista
Sitten tuli julmat tosiasiat ja matkat Lontoon kautta Espanjaan, Norjan kautta kotiin.
Marraskuussa oltiin selvästi jammailu kunnossa.
Joulukuussa Metallica ilmestyi spotifyhyn. Ei kun soittolistalle ja melkein kesto soittoon.
Jouluna kuunneltiin jostain syystä ruotsalaista musiikkia liittyen Turkkiin?
Uusi vuosi sitten alkoikin happamissa merkeissä?
Helmikuuta piristi sitten Aku, ja jostain syystä oli Tere perestroika listalla?
Maaliskuu oli jo sitten odottelua.
Maaliskuussa myös löysin biisin, jota olin pohtinut pari vuotta. Olin unohtanu biisin nimen, bändin nimen. Mutta kummallisesti kun googletin kaverin koneella, biisi löytyi heti. Ei vaan mun windows tähän pystynyt.
Sitten tulikin Huhtikuu ja tivoli alkoi. Hyvissä merkeissä.
Mutta jostain syystä fiilis oli tämä. Ja se jatkui ja jatkui.
Sitten jostain kummasta löytyi biisi, jonka kuulin vuonna jotakin Lontoossa. En muistanut bändiä, enkä biisiä. Etsin tätä vuosia. Laatua.
Mutta jotain tälläistä surullistakin soi mielessä, ja spotifyssä.
Kojo tutustutti uuteen brittiläiseen punapäähän, ja hyväähän tämä on.
James Gandolfinin kuolema toi julki tämän biisin.
Heinäkuu toi esiin Bob Dylanin. Koko tuotanto muuten spotifyssä.
Elokuu toi jo sitten uutta musiikkia. Seuraava katsaus soitettuun musiikkiin vuodne päästä. Voikaa hyvin.
Niinpä sitä ahkerasti työvoimatoimiston sivuja tihraamaan. Ilmoitus, neljää paikkamuuria tarvittaisiin. Soitto, heti tapaaminen jossa solmittiin työsopimus, sain työpaidat, hanskat, suojalasit ja huomioliivit. Hyvä homma. Ei muuta kuin kotimatkalle. Ehdinkin matkustaa puolituntia, kun tuli soitto. Että homma ei alakkaan tiistaina. Työmaa seisoo ja äijät istuu.
Hyvin alkoikin peruutus vanhoille urille. Puhumattakaan siitä, että palkka jonka sovin, oli 10% pienenpi, kuin viimeksi tein hommia. Sisäinen devalvaatio ulkomaalaistyövoiman takia on jo toteutunut. Tämä parissa vuodessa. Soittelin sitten eräälle tutulle muurarille ja tämä on nykyään käytäntö. Sopimukset ovat työmaa kohtaisia, jotta hintataso saadaan pysymään alhaalla, ilman ahneiden liittojen korotuksia tai muita inflaatio tarkistuksia.
Teollisuuskin näyttäisi kaipaavan erään rekrytoimiston kautta väkeä. Onkohan sielläkin meno, että otetaan kaveri kirjoille ja vasta sitten mennään myymään? No, sähköinen hakemus ei ainakaan näytä toimivan. Ehkä pitää vaivautua taas konttorille ties minne Espoon perämetsiin.
