Twitterin 140 merkin viestit ovat tulleet tutuiksi viime aikoina. Viestit ovat olleet rasittavuudesta innostavuuteen. Eräänkin vaikuttavan vaikuttajan olen poistanut syötteestä puhtaasti sen takia, että viestit ovat tyhmiä ja suorastaan rasittavia spämmejä. Ei kaikilla 140 merkin tiivistäminen onnistu. Tuskin minultakaan, mutta puhun vähän vain silloin kun on asiaa.
Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet eivät ole tiivistetty nykyaikaiseen 140 merkkiin. 760 sivun ensipainos odottaa edelleenkin jo eräänkin viikon jälkeen syvällistä antautumista. Mutta kun twitter pukkaa viestiä, spotify biisejä ja netflix leffoja. Miten omistaa aikaa rauhalliselle kirjallisuudelle?
Mutta onneksi tästäkin voi ottaa lomaa. Käytiin Tallinnassa. Tai tarkemmin Tallinnan satamassa saunassa, syömässä ja oluella. Jos kaikki palvelut on konttaus matkan päässä, miksi turhaan maihin mennä? Nyt on rizloja ensi syksyyn. Säästö yli kaksisataa euroa. Köyhän tulee olla tarkka rahoistaan, vaikka seisovat pöydät ja saunat maksoikin, on tämä selvää säästöä.
Vajaa kaksi viikkoa tivoliin ja aurinko paistaa niin maukkaasti, että aamulla tulee laittaa silmälaput että saa nukuttua ja kolmelta iltapäivällä suljettava verhot, että ei paista silmiin. Seitsemän vuotta samassa asunnossa antaa jo selkäytimen opit kuinka aurinko kiertää talon. Saman ajan olen ollut ostamassa pimennysverhoja, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Mutta kuka talven pimeyden jälkeen haluaisi sammuttaa kevään kovan ja agressiivisen valon? Valon joka aikaisempina vuosina on saanut minut kovin maaniseksi ja unettomaksi. Mutta entä jos normalisoituneena haluaa nukkua aamun vähän pitkäksi? Eli joutomiehen joka päivä. Kiertue tule jo, kun vähintään kerran kuussa tulee aamuaurinko eri puolelta ikkunaa ja kun rutiini tulee, on jo aika toiselle paikkakunnalle.
Päivän soundtrack: Dead Kennedys Holiday in Cambodia
