Tyytyväisenä ja ilman naarmua perillä Kemissä. Oliko tämä nyt Kisällin ajokoe vaikko mikä?
Kuva: Suvi Lukkarinen
Eilen alkoi purku Torniossa. Menin kerrankin karkkiparkkiin katsomaan listat, mitä tuleman pitää. Sitähän piti. Seppo kun jäi lomallaan pillunpäälle Ouluun, niin minusta tuli autotraktorin kuski. Perässä tulisi kuljettaa Supra ja Lulla. Sellainen 20 metriä perässävedettävää. Aika kova veto miehelle, joka ei ole juurikaan autoja ajanut pariin vuoteen, saati koskaan vetänyt perässää muuta kuin peräkärryä. Eikä sitäkään juurikaan osaa peruttaa tai muuten kohdella oikein.
Kölli pottuili tapansa mukaan, että huomenna sitä ostataan Rahtari tarroja, ja tilataan rahtariliivejä. Tomppa taas sanoi, että muutto on lyhyt, että kyllä sinä siitä selviät. Niin, eihän matkaa ole kuin 25 kilometriä. Tosin kukaan ei maininnut parista siltatyömaasta.
Tämä urakehitys tarkoitti myös sitä, että minut on otettu pois johtotehtävistä. Sähkäri kyllä minua yritti niihinkin hommiin yöllä, mutta onneksi Luki sanoi, että ajan. Johtotehtävät olivat jo alkaneet pikkuisen kyrsiä. Vaikka mikäs siinä simppelissä hommassa nyt niin vastenmielistä on? Jonkunhan nekin on tehtävä. Sen ajan mitä yleensä olisi mennyt johtotehtävissä, menikin kolonnan kasaamisessa.
Aamu kuudelta oltiinkin sitten valmiina lähtöön. Olin toisena letkassa. Kyytiin olin saanut viehtättävän lipputytön. Heidän kyytiin saamisessa oli työtä. He kun halusivat Akun Veturiin. Mutta onneksi Maailmanpyörä oli pahasti vaiheessa. Tuli ensimmäiset liikennevalot, ja vittu kun ei sitten auto lähtenyt yhtään eteenpäin. Hiki virtasi kun runttailin vaihteita silmään ja ei vittu mitään. Ei sit vitun mitään. Tuli epätoivo, koko letka oli perseessäni jonossa ja minä vaan jäpitän valoissa. Aikaa kuluu, ja vihdoin tulee paikalle Uno, Eki ja puolet muusta eestiläisarmaadasta. Löytyi pian vika. Gardaaniakseli oli mennyt poikki. Ei kun lipputyttö toiseen autoon ja minä manaan, vittu mä saa rikki vaikka rautakangen. No, olihan kyllä autossani tonneja takana.
Ei kun traktorin vetämänä huoltoon. Siinä oli hyvin aikaa pohdiskella hyvin alkanutta rahtarin uraani ja kuulla kuittailua maailmanpyörän purkajilta. Huolto ja hitsaus sujuikin yllättävän sutjakasti ja sain ohjeet miten ajaa Kemiin. Että Ristikankaalta sitten vasemmalle. Ei kun yksin liikenteeseen. No, pitäisihän minun muistaa vanhat synnyinseutuni. Se reittihän meni Kivikankaan kautta ja vanhan rautatiesillan yli linjautoaseman ohi ja niin eespäin.
Ei kun ajoon. Auton nuppi tärisee, paukkuu ja heiluu kun tottumaton yrittää kaasutella ja jarrutella. Noin puolesta matkasta Kemiin aloin oppimaan pitämään oikeaa kaasua ja kierroksia ja nopeus ylsi alamäessä jopa 50 km tunnissa!
No niin, tässä on Ravirata, kohta tulikin Savotan Sanni ja pesula. Voimalaitos näkyykin edessä. Käpylän hotelli, ja Laurilan kylän risteys. Mitä hittoa! Sieltä tulee se autotraktori kolonna, jossa minun olisi tullut olla toisena. Annoin kaverille tietä ja liityin kolonnaan kolmanneksi. Tämä oli hämärää. Miten ihmeessä voi tivolin autot päätyä Torniosta Laurilan kylän läpi Isohaaraan, ilman että olisivat kiertäneet Lautiosaaren kautta joen vartta ylös ja tuleet seuraavalta padolta alas takasin alajuoksulle?
Lentokenttä, kohta on Ristikangas ja käännös vasemmalle. Onneksi olikin Pie vetämässä kolonnaa. Hän saattoi sekoittaa Lautiosaaren ja Ristikankaan, mutta Kemin läpi ajo sujui näppärästi. Jopa niin näppärästi, että Eki kehui ajoani. Ihan kuin olisin ennenkin ajanut. No niinhän minä olinkin. Olin ollut Maailmanpyörän Jyrin ja Akun veturin kyydissä apukuskina. Ne ajolinjat pitkällä ajokilla. Tuli kiire oppia ne myös. Enkä näköjään saanut naarmua kylkeen, vaikka vilkut sippasivat Kemiin saapuessa.
Mutta eihän tivolissa työ tähän lopu, vaikka sait kuorman turvallisesti perille. Eikun kasaamaan Sombreroa. Sitä sitten loppupäivä, että työaikaa tuli yhteensoittoon 27 tuntia Tornion aukiolosta, purusta, muutosta ja uudesta rakentamisesta. Minä se sitten olenkin tosi kova liiton kommari, kun tälläiseen venyn. Mutta nyt ei ollakkaan rakentamassa vessankoppeja Eiranrannassa tai Suomenlinnassa. Nyt ollaan sitten näköjään kuskejakin myös.
Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, kun pääsee ajamaan nuppi tutisten 300 km Kajaaniin? Tupakkaa voi mennä.
