Memory, London 2000
Aikoja sitten. Tutkin kovasti kuvan sisällön suurinta merkitystä. Kuinka voidaan kertoa mahdollisimman universaali asia yksilöllisillä kuvilla, jotka eivät aiheeseen liity. Tulkinnallisia kuvasarjoja. Ajatuskenttiä. Semiotiikkaa ja assosisaatioita.
En tainnut tässä onnistua silloin. Liikaa annoin itselleni mahdollisuuksia pohtia. Siitä tulee pää kipeäksi. Viiden vuoden aktiivinen lepo, kymmenen vuotta vanhoista ideoista oli enemmän kuin paikallaan.
Kun sitten töihin kävi, asiat tipahti kuin apteekin hyllyltä. Vaikka vuoden 2008 digikuvat katosivat bittiavaruuteen, tuli jotain jäämiä filmille. Kuvasin hitaasti, kehitin vielä hitaammin ja editoin siitä tämän. Nyt varmaan editoisin jälleen uudestaan.
Saati kun aloin kuvaamaan Bryssel ei-kaupallista. Nyt en sitten liikoja pohtinut. Annoin mennä vaan hetken huumassa, enkä muuttanut sitä mitä tein. Sanoin minkä sanoin. Tänään varmaan sanoisin toisin. Editoisin toisin.
Mutta valokuvaus on muuta kuin taidetta, tai journalismia. Se on myös muistia. Tämän kait kaikista parhaiten kertoi Sy Parrish ( Robin Williams) elokuvassa One Hour photo:
¨Family photos depict smiling faces… births, weddings, holidays, children’s birthday parties. People take pictures of the happy moments in their lives. Someone looking through our photo album would conclude that we had led a joyous, leisurely existence free of tragedy. No one ever takes a photograph of something they want to forget.
Niamh heinäkuussa 2010
And if these pictures have anything important to say to future generations, it’s this: I was here. I existed. I was young, I was happy, and someone cared enough about me in this world to take my picture.
Kun syyskuu on ovella ja teepaita kelit on ohi, on yllä mainituilla nuoteilla aika vilkaista kenen kanssa tuli menneenä kesänä aikaa vietettyä.
Olli toukokuu, ravintola Old Sophie
Rönö Tupakka paikallaan
Jussi ja Minä Kipparikioskilla, kuvan otti Wäiski.
Paavo ja eläkepäivän alku Kouvolassa, pesäpallon parissa. Kesäkuu.
Kimmo F Hentinen, reippaana ja raikkaan, uuden runokirjan luvussa.
Me Koskelat, Vilman Yo-juhlat antoi aihetta perhekuvaan.
Harri, Grandin terassilla, iloisella tunnilla.
Esa, asunut naapuritalossa jo kohta vuoden. Pienessä kaupungissa uutiset kulkevat nopeasti.
Jukka, kesänäyttelyä valmistellessa. Tulin päivää liian aikaisin, hölmönä, mutta aina ystävällinen vastaanotto. Paulan ei omasta kuvastaan pitänyt, siis ei sitä tähän. Heinäkuu.
Niamh, kameran säädöt oli mainiosti pielessä
According to The Oxford English Dictionary, the word ”snapshot” was originally a hunting term.
Pasi, kirjaston ja historian energia vetää sinua turpaan
Amppa, vesi ja ilma on saman lämpöistä. Hetken virkistää uinti.
Tapio, Kylän suurin kypärä ja letku letkeä. Kotkan VPK talon kautta Kairoon.
David McGree, aamu kaffeella Joellassa.
Nirri, boheemielämää kulttuurimaisemassa
When people’s houses are on fire, what’s the first thing they save after their pets and loved ones are saved?
Their family photos.
Nisse, minulla on liian hyviä sukulaisia.
Jarno, jos liian hyviä sukulaisia, niin liian hyviä oppi-isiä.
Mikko, missä sitä setämiestä tapaisi, jos ei torilla. Edellisestä kuvan otosta olikin kulunut jo 20 vuotta. Aika päivittää albumi ja kuulumiset. Elokuu.
Sigi, elokuun lämpimät ja pimeät illat
Enska, kun kahvilat lopettavat, eräitä ei sitten niin usein näe. Vaikka asuu naapuritalossa.
The shutter is clicked. The flash goes off and they’ve stopped time, as if just for the blink of an eye.
Pepe, jos eräitä ei näe, niin jos Pepeä ei näe, sitten tulee olla huolissaan.
Arto, meni kotiseudulleen kesäduuniin ja päätyi istuttamaan kirjastolle omenapuun. Päästävätköhän savolaiset miestä enää Porvoon kirjastolle hommiin?
Anonym, eihän tässä ole juteltu kuin 3 vuotta. Ei muista nimeä, kun ei sitä kysy.
All I did was take pictures…
