Ruotsin vaalejen pohjalta on turha julistaa sosiaalidemokratiaa kuolleeksi aatteeksi. Sosiaalidemokraatit ovat edelleen Ruotsin suurin puolue. Mutta valitsivat stategisesti, että taktisesti väärät liittolaiset. Vasemmistoon kuuluu shampanja sosialistit ja autonpotkija anarkistit. Sitä ei juurikaan Volvon kiinalainen autoduunari siedä. Vihreät taas rankaa duunia tekeviä yliopiston nollatutkijoita. Paperista syntyneet haavat ovat sukupolven sotajuttuja.

Punavihreys on ollut muotia euroopassa. Se on ymmärrettävää. Maailmanlopun apostolit ovat aina saaneet kansan huijatuksi. Käsi sydänmelle? Kuka ei haluaisi jättää jälkipolville parempaa maailmaa. Mutta onko kerrottu mikä hinta on vihreiden utopialla?

Se ei haittaa, että se vähän veroina maksaisi? Varsinkin kun verot maksaa demarit ja muut haisevat duunarit. Puhumattakaan siitä, että verot vie teollisuuden täältä maihin, joissa ei veroja makseta, eikä ympäristöstä pidetä huolta.

Kunhan me vaan saadaan aineetonta kasvua ja ympäristöystävällistä paidanpesuteknologiaa, kuten uusia polkupyöräteitä ja tuulimyllyjä. Digitaalisen viihdeteollisuuden sosiaalisia keksintöjä. 1800-luku on tavoitteena muutenkin, kuin vain talousfilosofiana. Vaikka silloin ei Husqvarnan polkupyörätehdas sijainnut Kiinassa.

1800-luvun taloudellisella filosofialla saadaan myös jäljelle jäävien demariduunareiden palkat alas. Niin alas, että eivät edes taloudellisesti voi ostaa hyödykkeitään mitä tuottavat. Voitot tuotannosta tulee ja kuuluu mennä omistavalle luokalle. Kesto- ja kertakulutushyödykkeiden valmistaminen on vanhanaikaista. On parempi siirtyä aineettomaan virtuaalitalouteen, joka muuten on looginen jatkumo fiat-rahalle, USAn dollarin romahdusta odottaessa.

Virtuaalitalous luo vaurautta ja tiputtelee ympärilleen muruja. Näistä muruista saa leipänsä filosofikuninkaiden ja tittytainmentin tuottajien kasti. He kirjoittavat ylistysrunoja niin alastomalle keisarille, kuin viihdettä massoille. Nämä hengentuotteet sitten jaetaan facebookissa ja muissa yhteisöllisissä medioissa.. Yhteisöllisen median tarkoitus on kommunikoida tiiviisti samanhenkisten kanssa. Jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan.

Tämän ymmärsi myös 17-vuotias Felicia Margineau Tukholmasta. Järjestämällään protestilla vapaissa vaaleissa valittuja edustajia kohtaan, hän haluaa kompretoida vaalien tuloksen. Vaikkakin hyvää tarkoittavassa punaviherhengessä. Ei saa ajatella toisin. Lukiolaistyttöä ei ollut vielä kansankoti kasvattanut siihen, että miten suvaitaan suvaitsemattomuutta, ilman että itse muuttuu suvaitsemattomaksi.

Kun 17-vuotias tulevana aikuisena kohtaa tietoteollistyöläisen pätkätyöliukuhihnan, hän ehkä muistaa historiasta kuulleensa ammattiyhdistysliikkeestä. Mutta eihän sellainen kollektiivisuus voi kuulua vapaan ihmisen elämään? Yksilö on kaikkein voimakkain, varsinkin neuvotellessaan palkasta ja työehdoista suurteollisuuden kanssa, globaalissa kylässä.

Mutta onneksi tähän on ratkaisu kansalaispalkka, joita eräät piirit suuresti ajavat. Työläinen on vapautettava työntuottavuuden orjuudesta ja siihen kuuluvasta korvauksesta. On parempi, että valtio maksaa työläiselle palkan. Suurpääoman on pidettävä voitot, joista se kylläkin valuttaa muroja valtiolle palkkojen maksuun.

Yllä olevalle on näppärä nimikin. Korportaatio kommunismi. Se kuuluu nykyaikaisten työväenpuolueiden agendaan.

Siksi on ymmärretävää, että vihreät filosofit haluavat pelata konspiraatio demokraatteina viiden kortin avopokeria työväenpuoleen kera. Mutta kun kaksi korttia on pimeänä, ei velka- ja eläkeponzista tietämättömät osaa muuta kuin äänestää väärin.