Vuoden 2010 parhaat lehtikuvat on valittu. Raadin jäseniä voitaisiin määritellä ulkopuolisiksi. Tämä näkyy valinnoissa.

Huomattavaa on, että Sanoma Inc ei voittanut mitään. Tämä tuskin selittyy sillä, että Hannes Heikura sai potkut Hesarista. Huono kuva ei muutu hyväksi, vaikka sen painaa kuuden palstan kokoisena. Eikä kuusi palstaa välttämättä tarkoita uutisarvoa. Propagandamainen asenne ja aihe valinnat, eivät kiinnosta kuin soluasunnossa cafelattea juovia kettutyttöjä.

Vuoden lehtikuvassa on pienen ihmisen kohtaamaa onnettomuutta. Luonnonvoimat ovat jyllänneet näkyvästi ja ihminen on pieni ja haavoittuva. Suuri myrsky ja kaatuneet puut on helppo visualisoida. Siskoksien rakkaus iltavalossa vetoaa tunteisiin. Konkretia ja tunteet. Ei pahaa abstraktia taloutta ja puolueraha kähmintöjä, politiikkaa. Vaan välitöntä näkyvää, helppoa syy-seurausta. Sama on nuotti vuoden uutiskuvassa. Taustalla kävelevät duunarit nyt kävelee kortistoon. Hieman helppoinen tulkinta. Pahat markkinavoimat on henkilöity Wärtsilä Finlandin toimitusjohtajaan.

Pahat toimitusjohtajat. Ei pahat poliitikot tai virkamiehet, lainsäätäjät, verojen asettajat ja kantajat. Politiikan tekijöiden poistaminen kuvista on myös politiikkaa. Politiikan tekijöiden päätöksien seuraukset tosin näkyvät Maija Tammen bingo kuvissa. Tupakka palaa ja omasta pullosta otetaan huikkaa. Poliitikot voivat säätää lakeja. Mutta tyhmiä lakeja ei noudateta. Johdonmukainen kansalaistottelemattomuus on pienen ihmisen ainoa keino taistella holhoavaa mielivaltaa vastaan säilyttäen niin mielenterveytensä kuin itsekunnioituksensa.

Kaisa Rautaheimon kuvitus syrjäytymisvaarassa olevista nuorista miehistä, luo ihan uudenlaista uhkaa tulevaisuuden kaksilahkeisille. Jääkiekko, pianonpimputus ja mopot takaavat syrjäytymisen? Puhumattakaan siitä, että on jo oppinut 16-vuotiaana tekemään kravattisolmun. Kravatti ja siistit vaatteet syrjäyttää? Syrjäytyneenä tulee olla siisti. Puku päälle vain, niin ei vanhemmat häpeä kun pummaat eduskunnassa miljardeja.

Pohjolan Japanin informaatiotekninen tulevaisuus on hyvin esillä. Aino Salmen salaliittoteoriota tutkiva pilven veikko luo realistisen kuvan kansalaisjournalismista ja keskustelupalstoilla roikkuvasta suorittajasta. Olenhan minä aina tiennyt, että nämä bildenbergestä vouhkaajat ovat tuommoisia. Hyvä valokuvaaja paljastaa näiden reptiilien syvimmän olemuksen. Kyllä meidän Jyrki on isänmaallinen mies. Marista puhumattakaan, kiltti kympin tyttö.

Siten ei ole ollenkaan yllättävää, että sisäpiirin ummettajat, Ruotsalainen Bonnier valitsi vuoden mediateoksi Ajankohtaisen kakkosen homoiltamat. Ääriryhmä huutaa toisen ääriryhmän suuhun ja sitten ammattiloukkaantujat ja paheksujat pääsevät peesaamaan syntyneessä älämölössä. Suurta yhteiskunnallista keskustelua ja vaikuttamista? 20 000 kirkosta eroamista ja homojen asema parani, kirkon huononi? Tulevaisuus on niin meidän, profetoi erään pankkiirin mielenosoituksessa kantama kyltti jo 60-luvulla. Journalismilla ei ole tällä teolla mitään tekemistä.

Näillä nuoteilla vuoden 2011 mediateon voittaa TV4 ja Maria! Liikemies lääkehumalassa selittämässä rakkaudestaan ja peeniksen suurentaminen suorassa lähetyksessä on journalismia oikeaan suuntaan. Audiovisuaalinen tabloiditodellisuus jota mainoseurot rakastaa.

Määrä, ei laatu. Huuto, ei sisältö. Näkyvyys, ei merkitys. Välitön palkinto, klikkaa tästä, katso kuvat, osallistu keskusteluun. Tulevaisuus on kirkas, tulevaisuus on keltainen, tulevaisuus on banaani.