Tauolla muistelin ensimmäistä kokemustani onginnasta. Se oli jännää silloin. Ehkä 34 vuotta sitten. Jännää se näytti olevan nykyisille lapsillekkin. Naamat oli muikeina kun sai saaliin, ja siitä palkkioksi kivan lelun.

Kojulla kävi perhe, jossa vanha herra oli ollut mukana tivolissa vuonna 1971. Nuori Herra 2002. Lapsille ja mummille ja papalle ostettiin viisi lippua. Kuulemma sama onginta-allas edelleenkin käytössä. Tivolin neljännes on selkeästi neljännes vuosisata. Varsinaista kvartaalikapitalismia. Tämä kauhistuttaisi Nalle Wahlroosin.