Tivolin työntekijänä tulee kokemaan ihmiset jotka joko suoraa pummaavat, taikka muuten vaan yrittävät päästä laitteeseen ilmaiseksi.

Kaksi kertaa tällä viikolla olen mieleni niin pahoittanut asian tiimoilta. Ensimmäinen oli Rouvas henkilö pienen lapsen kera. He pyrkivät koko perheen laitteeseen, ja mormorin olisi tullut päästä ilmaiseksi. Hän minua niin moitti, kun joutui lipun maksamaan. Ja niin meni tivolimieheltä päivä pilalle. Miksi minä olen sellainen kitupiikki, eihän se ole pois minun taskustani. No, laitteen kierros oli ohi ja pari poistui laitteesta. Kuulin lauseen tutulla nuotilla ja kovalla äänellä:

”men min lilla älskling”

No niin. Bätre folkkiahan se pummaaja oli. He kun ovat aina saaneet etuoikeuksia, niin kyllähän se tivolissakin pitää saada. Vai olikohan se näin? Vai mistähän Rouva oli saanut päähänsä, että ilmaiseksi pitäisi päästä?

Se valkeni toisella laitteella myöhemmin. Tuli äärettömän hyvän näköinen nainen lapsen kanssa, mutta vain lapsella taas oli lippu. Minä olin rotina, ja vaadin toista lippua. Kunnes tuli mieleen, että voisin sanoa, että kun Neiti on noin hyvän näköinen, niin tänään ilmaista kyytiä. Mutta ennen kuin sen sanottua. Sain lipun. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun verbaaliset kykyni olivat luokkaa:

”Tämä on koko perheen laite”

Ehkä vanha Rouvakin oli ollut joskus hyvännäköinen. Ja minä taas olen nykyisin niin vanha, että hän luuli, että hän hurmaa minut ja saa tänään ilmaista kyytiä? Ehkä se oli vain naisen metkuja, ei bätre talante metkuja?

Mutta joskus ei koko perheen laite toimi. Sitten alkaa sättiminen ja kiroilu. Kuten eräs rumalla tatuoinnilla ja helevetin isolla leijona korulla varustettu partainen sälli teki poikansa kuullen. Silloin menin sanattomaksi. Kunnes vasta myöhemmin oivalsin mitä olisi tullut sanoa:

• Leijona riipus mies toiselle, me kommarit pidetään yhtä ja saat ilmaisen kyydin.
• Köyhästä voi tuntua kalliilta
• Painu vittuun!

Mutta jos joku taika toimii ilmaisille kyydeille ja niitä haluat. On syytä tutustua tivolimieheen. Sitten aukeavat koneiden portit, ja kyydit ovat ilmaisia isommallekkin seurueelle. Kuten sitä on joissain yhteyksissä ollut tapana sanoa:

Ei järvi suotamalla kulu.