Niinpä sitä ahkerasti työvoimatoimiston sivuja tihraamaan. Ilmoitus, neljää paikkamuuria tarvittaisiin. Soitto, heti tapaaminen jossa solmittiin työsopimus, sain työpaidat, hanskat, suojalasit ja huomioliivit. Hyvä homma. Ei muuta kuin kotimatkalle. Ehdinkin matkustaa puolituntia, kun tuli soitto. Että homma ei alakkaan tiistaina. Työmaa seisoo ja äijät istuu.
Hyvin alkoikin peruutus vanhoille urille. Puhumattakaan siitä, että palkka jonka sovin, oli 10% pienenpi, kuin viimeksi tein hommia. Sisäinen devalvaatio ulkomaalaistyövoiman takia on jo toteutunut. Tämä parissa vuodessa. Soittelin sitten eräälle tutulle muurarille ja tämä on nykyään käytäntö. Sopimukset ovat työmaa kohtaisia, jotta hintataso saadaan pysymään alhaalla, ilman ahneiden liittojen korotuksia tai muita inflaatio tarkistuksia.
Teollisuuskin näyttäisi kaipaavan erään rekrytoimiston kautta väkeä. Onkohan sielläkin meno, että otetaan kaveri kirjoille ja vasta sitten mennään myymään? No, sähköinen hakemus ei ainakaan näytä toimivan. Ehkä pitää vaivautua taas konttorille ties minne Espoon perämetsiin.






Hyvä tavaton ! Hylkäsitkö Tivolin ja vaihdoit homman vapaaseen tiileen ja sementtiin. Älä huoli jos et suuria muureja pääse heti tekemään, vaan aloita kivistä. Muuraa luonnonmukaisia kesägrillejä.
No, jos suunnitelmat pitävät paikkaansa. Muuraan ja rappaan linjasaneeraustyömaalla. Milloin se sitten alkaa, on toinen kysymys. Ei ainakaan huomenna, kuten sovittiin.