Kuvasin Rumbaan David Bowien esiintymisen jäähallissa vuonna 1996. Ei ollut muistaakseni paljoa mitä odotin. Tunsin totta miehen ja musiikin. Mutta se oli silloin keikka muiden joukossa. Siitä sai 300mk rahaa.
Kuvasin väriä ja mustavalkoista, mutta negat ovat nyt jossain kateissa, ja skannasin tähän kuvan vanhasta portfoliostani, jonka olen tehnyt samana vuonna. Että noi mustat reunat näyttää nykyään paskalta. Mutta se taisi olla jotain muotia siihen aikaan?
Keikka oli hyvä, mutta lyhyt. Kuulemma yleisö oli huono, ja keikka loppui ennen aikojaan. David veti pyyhkeen päähän ja käveli tyynesti pois lavalta. Mutta yhden laulun muistan, joka räjäytti minut. Se oli mustan taustalaulajan kanssa duettona vedetty Under Pressure. Se laulu oli rautaa.
On muuten edelleekin. Erään tulkinnan mukaan ihminen ei kuole, kunhan vaan ihmiset muistavat sinun nimesi. Bowien nimi muistetaan. Kuten musiikkikin.
samma gamla vanliga+ 
Mnä Bowieta olen ajatellut. Ensin ajattelin hänet aika merkityksettömäksi itselleni, mutta ei se niin ole, paljokin on vakuuttanut. Hectorista nykypäivään: Hectori on miedän vasemmistolaisten tractori.
Bowie on vähän sellainen, hän on aina ollut olemassa, vaikuttamassa kehen ja ottamassa vaikutteita taas jos mistä? Outoa, että tälläinen tekijä kuolee pois, vielpä tehdä sellaisen lähdön videollaan, että ei taida musiikin historia toista tietää?