Laasti se sitten ei ottanut ja kovettunut kattoon, mutta kengille kyllä. Pussasin norjalaisittain kattoa sen tunnin ylitöitäkin, kunnes päätin, että kustannus! Jääköön tyydyttäväksi.

Antakoot kenkää. Kuten jo piti olla viimeinen päivä. Mutta kun eivät sanoneet, niin mennään vielä töihin huomenna.Jos ei muuta niin haetaan työkalut. Aamu 8 aikaan kehtaa vielä kuljettaa bussilla kuluja pitkin kaupunkia. Silloin kun ei ole ketään liikenteessä.

Ehkä työnantajalla on minulle käyttöä, kun eivät kotiakkaan lähtettäneet? Løsekin oli mun hommia. Ihan kuin Norjassa. Kunhan kustannus ja tulos/tuotos ei ole sama lopputulos?