Niinistö sai vaalipiirilläni järkyttävän tuloksen. Murhaavan voiton. Väyrynen potkaisi Uuniperunan ämpärin nurin, ja Vasemmisto plus Väyrynen ja Haavisto pesi Huhtasaaren armotta, sanoi politrukit mitä sitten valtakunnan mediassa mitä vaan. Alueen ruotsinkielinen ja vanheneva väestö hylkäsi oman puolueen ex-stalinisti ehdokkaan täysin.

Mikään ei muutu, sanoi Niinistö. Minä en eroa, sanoi Sipilä jäsentenvälisestä. Väyrynen, taistelu jatkuu, ja Mikkö Kärnä, Suomen paras ja vilkkain tiedotteiden kirjoittaja voi palata jänkhälle. Nils vajoaa unohduksiin ja Huhtasaari on fasisteille uusi normaali. Mitä se liekkin on. Rinteen aika taisi olla tässä, oppositio etsiköön uuden johtajan, eikä se taatusti ole Haatainen.

Mielenosoitus toinen helmikuuta, ei ole Presidenttiä vastaan, vaikka Sauli haluaa kirjastot maksullisiksi, eriarvoisuutta tulonjakoon ja varmaan hyväksyy aktiivilaki kakkosen, kun ei vahvana lapasena halua laittaa mitään, mikä porvarin arvomaailmaa tukevaa lakia lepäämään.

Mikään ei muutu, paitsi kaikki, samaan virtaan ei voi astua kahdesti ja mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?