Kuulin sen radiosta

Kun kuuntelee päivittäin ruuhka-aikaan radiota, saa kuvan maailmasta, joka menee parempaa suuntaan.

On ruokahävikki jääkaappeja, ja kaikkea muuta vihertävää maailman parantamista. Hyvä että eivät kaupunkibulevardeja mainosta, että sinä mies siellä ruuhkassa, kohta olet onnekas, et aja siellä enään koskaan. Sitten kun vaihdat kaupalliselle kanavalle, siellä soi Shakira, ja kerrotaan Järvenpääläisestä kookaupasta. Jollei sitten siteerata saman konsernin leffaa, jota esitetään saman konsernin leffateatterissa, josta kirjoitettiin just hyvä arvostelu saman konsernin sanomalehdessä, ja heh hehe, kylläpä oli oivaltava. HE hee hee. Saati sitten puhuta sannejen ja almojen ruikuttavista albumeista ja hiteistä.

Ainoa mitä radiosta tarvitsee, on musiikkia ja liikennetiedotteet. En tarvitse luontoiltaa, enkä sitä, että puut on keksineet internetin, ja osaavat kertoa toisilleen, että nyt tulee tuho.

Kyllä, mulla oli hyvä päivä. Mutta näinä aikoina massamedia on täyttä paskaa. Saahan sen sanoa, saahan?

Kategoria(t): eurososialistinenrealismi, kulttuuri, mainonta, photography, politiikka, postikortti, pravda, talous, vakityö, valokuvaus, Virheet Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to Kuulin sen radiosta

  1. PM's avatar PM sanoo:

    No, ei saa

    • Sami's avatar Samppa sanoo:

      Heh he.

      Tänä aamuna kuulemma oli jotain muunsukupuolista kasvatusta ja propagandaa, ja nuoret tulevat ylioppilaat oli sitä mieltä, että meidän koulussa kaikki saa olla mitä haluavat.

      Voi kuinka ihanan puhdasotsaista. Kaunista, pistä nuoret kertomaan ideaaleistaan, joita heille on propagoidu.

      Ihan näinhän se muuten on, kuka saa olla mitä vaan, mutta kolme minuuttia aamun ekasta uutisesta on jotain ihan täyttä muuta kuin sen mitä odotat uutiselta?

      Mutta, tänään tuli sentään Boo Radleys, Wake up Boo!, parempi aamubiisi kuin Kuinka ihana ilta.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.