Mitä en muista, sen valehtelen osa 7

Uusi-Kuva1_large

Bar Z, kylpytakilla villapaita lämmitti

Missä rohkeat miehet ja kauniit naiset kohtaavat

Informaation nettiaikana koneeton ja liittymätön ihminen on syrjässä. Onneksi tähän ahkera kapitalisti keksi kahvilat, jossa myydään virvoikkeita ja evästä heti aamusta, verkollisen kirjoituskoneen kera

Bar Z oli Kirsin toinen Porvoon kuppila. Ensimmäinen oli oli Bar Åga, joka oli vallanmainio taiteilija kuppila, jossa pääsi rikkaan kulttuurin makuun heti aamu ysiltä. Eikä Ågan lopettamisen jälkeen Z:takaan elämän riemakkuuden voimassa pienestä koosta huolimatta huono paikka ollut

Kahvi ja sämpylä pari euroa, pian aa luokan ruskeaa lähes samaan hintaan, kirjoituskone yhteyksillä, ja jos oma ajatus tökki, apuja sai kantapeikoilta. Joskus jopa niin hyviä apuja, että, saattoi käydä niin, että nimelläni julkaistu, oli toisen tekstiä, joskus jopa luvatta. Mutta siitä passanut huudella. Kirjoitin minkä kirjotin, vastuun otan, vasikat juo maitoa

Väitetään, että kaikki mitä julkaiset informaation supermoottoritiellä, jää talteen. Ehkä nyt, mutta ennen waybackmachinea, jos joku päätti, niin tekstisi katosivat täysin, ja hyvä näin

Muistan vieläkin vitsin, joka kadotti tilin Niklas vainaan palvelusta

On the left there is nothing right, and on the right, there is nothing left. Kuvituskuvana jonkun jenkkitaiteilijan sarjakuvamainen maalaus Barack Obamasta, joka repii paitansa, alla paljastuen Superman logo.

Joskus oli kirjoitukset ja kuvitus täysin omaa ajattelemattomuutta, mutta välillä oli bileet, jossa kuului torinkulman kollektiivinen henki. Hyvässä, ja pahassa.

Oi noita aikoja, ne todellakaan ei koskaan palaa. Ihmiset ovat mobiililaitteitensa vankeja, kuuntelematta kollektiivin örinää ja möykkää, blok blok estä ja deletoi, puliseeratun ja editoidun kapitalistisen markkinointivalvonta yhteiskunnan kuluttajia. Ollen yksilöitä, jotka huudattavat itselleen kollektiivista johtajaa, vapaalla tahdolla, pakotetun kuorolaulun vallitessa, yleisen kollektiivisen massapsykoosin aikoina.

Tujusten ja apusten, yläanttiloiden heilutellessa tahtipuikkoa

hyvää yötä, huomenta päivää taas työtä

Kategoria(t): Kulmilla, kulttuuri, meteli, muistelu, photography, poetry, politiikka, Porvoo, postikortti, pravda, taide, talous, tasa-arvo, työttömättyökalut, valokuvaus, Virheet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.