Päivän talousnakkejen hehkuttama yrityskauppa sijoittaa muistot vuosiin, kun asuin Cityn kulmilla, ihan siinä kivenheiton päästä maailmasta, jossa käppyrät heiluttivat uutisointia ja kun bonuksien maksut joulunalla erääntyi, näkyi kylällä businesscityn tyyppejä kalleissa puvuissaan konttaamassa yrjössään

1998-99 raha liikkui tosiaan, ja kun Cityn isojen herrojen pöytään joskus tie vei, niin kyllähän he tiedosti ketju- ja franchaistalouden haitallisuuden kulttuurille ja pientoimijoille, mutta kun suuruuden maksimointi silloinkin oli boom and bust talouden moottori, tärkeämpää oli saada treidereille litteät näytöt tietokoneisiin, niin saatiin talousproleja mahtumaan tuplasti ennen vaatimaan neliömäärään

Cityn korporaatio kulttuuri liian tutuksi käynyt, ei suomitalousnakit isoilta kihoilta haastatteluja saanut, ja jos sai, sen kyllä huomasi kun lattian treiderit huusi kurkkusuorana Kiholle, joka tuli tapaamiseen meedioiden kanssa neukkariin. Kihot oli asiallisia tottahan toki, miessihteeri piti omaa päiväkirjaansa koko haastettelun ajan, informaatio oli tuolloinkin pääomaa, jos oli tulevan mitään tarkistamista, kirjallisia muistoita oli molemmilla osapuolililla

Muotikatu oli osoitteeni osan tuosta ajasta, ennen kuin siirryin slummiin pohjoiseen. Tiilikadulla oli sen 30 currytaloa, trendikkäin toimitti muotikadun kotiovelle eväät tarjoilijan mukana jolla oli valkoinen paita kovat kaulassa ja kulmahousut. Eväät oli mahtavia, ja eivät olleet hinnalla pilattuja. Toimitusmaksua ei ollut, ja tottahan toki pari tinaa juomarahaa läähättäjälle

Kupla. Kuvasin sen reilu puolivuotta maisemaa, taidetta, sain siitä palkkaa! Kulut maksettiin, keskikoon filmiä, isoa vedosta, mahtavaa aikaa, kunnes tuli päätös, että ei me nyt tätä julkaista. Vaikka päätös oli ennen warholdimaista 15 minuutin itäisten arttupiirien suosiota ja UG kuuluisuutta. Se päätös täydellisesti romutti henkiset kapasiteettini suht pitkäksi aikaa.

Kului reilu vuosi ja korot räjähti, kuplat puhkesi, punta oli oli 12 markkaa, Tie kaksi tuli isojen litteiden muodossa tutuksi paikassa, jossa ei kuningattaren kuvaa sallita laitettavan ylösalaisin. Onneksi silloin britti-itsenäinen viikonloppuliite tuki leipätyöllä ja taitelija lajittelussa suunnitteli, että pidetään vielä keväällä yhdet bileet ja se on sitten siinä.

Bileet ohitettiin kritiikeissä, koska 15 minuuttia oli käytetty jo, what goes up, it comes down. Mitä se Juice etusivun tähdestä lauloikaan.

Ministeri poseeraa päivän hehkutetussa uutisnäpsyssä kilistinlasin huikalla, historiallista kauppaa, jolla tulee fyrkkaa talouteen. Onko jengi niin saatanan tyhmää? Osakkeilla maksettiin teoreettinen hinta osakkeista, molemmat osapuolet ovat koko ajan tehneet reaalitappiota, kaksi köyhää kun yhtyy, siitä seuraa että tuulipuvut menettävät paitansa kun boom and bust toteutuu

Jonnet ei muista, eikä jonnet koe kovia, onhan nykytaloudessa taloudellinen trapoliini, joka ottaa kopin, senhän on jo Liiketoimi Suomi koronan rahanajaollaan osoittanut

Sillä jolla on, annetaan, kellä on vähän, hältä se vähäkin otetaan pois

Mutta älkää antako sanojeni lannistaa yritteliästä mieltä, joviaalia kieltä ja pakotettua kuorolaulua