Olen suunnitellut jo oman hautaristini, tekemättä vaille valmis

Morbitit taiteilijat

Ammoin ysärillä, ryssän jiirin vuosikymmenellä, kun kuvasin itä Lontoo sarjaa jota ei koskaan julkaistu, naapuristudiossa oli Chris Baker , toisella puolella Paul Munn. Tässä kuvassa taas päin vastoin

Paul veisti alastoman miehen figuuria, savesta. Kun lopputulos oli valmis, nautittiin vähän turkkilaista leipää naapurin delistä, kolajuomaa, Bakerin poika taisi harrastaa vähän slangioppia

Lopputulos: Chris delas yliannokseen heroiinista juuri kun oli saanut kuumaalauksensa tehtyä, ja minä sekoilin sen 10 + vuotta kusiojaan heitetyn saven ansiosta

Olenhan jo savitiilestä tarnoinut tässä jo tarpeeksi, ympyrää voi määritellä monella tavalla, mykyään se tehdään laserilla, ampumalla säde kuussa olevaan peiliin ja odotetaan pingiä

Hyvä osa taiteesta on tulla kuolemattomaksi, mutta osa taidetta haluaa tappaa sinut, kuten paikallinen obelix, valaa eläviä puita saveen, tukahduttanen niiden kasvun, vallan jos teos viimeistellään 1200 celcius asteessa parin tunin verran. Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku. Kereamiikka uuneja joka taloon

Tuleeko siitä kuuluisaksi, vain vaan kusipääksi, ostaisikohan Ilmarinen duunin? Punatiili talo

potrettini viime kesältä, vaatteet eivät olleet aatteet, ne on jo koi syönyt