Kävelyllä tuli vastaan tänään harvinaisen paljon noin entisen kissani ikäisiä nuoria ihmistaimeja
Viiskybänen tunsi epäonnistuneensa vaihteeksi elämässään. Ketä varten kasaan muistikirjojani, saati tätä digitaalista päiväkirjaa, jonka kovalevy sisältää noin 137 000 kuvaa, ja satoja linkkejä kuvakaappauksia ja muuta töhkää
Keksiä pitäisi päivän leipä ja hyvän yön unet, ei tainnut tällä erää onnistua, game over, no extra ball
samma gamla vanliga+ 
Lieneekö kuvan keskellä köydenpätkä vai letti, sama se, mutta tulee mieleen runo, jossa Masku meni parturiin, nosti lakkia ja kysyi, hiuksistaan: – Voisitteko tehdä näille jotain? Näistä on toinen pää kokonaan irti.
Ketä varten mitä varten koskaan mitään kasaa? Täällä suunnin Ikean huonekalujakaan saa kunnolla kokoon. Mutta se on se projekti. Ei taimia varten, ei itseä varten, ei ketään varten. Järjestä, jätä jälkeen, katsoi kukaan tai ei, ja se on sitten taide tai elämä, ihan sama.
Se on hiusletti, tulee mieleen eestiläinen laulu, saaren tanssivasta tytöstä ja sotilaasta, olen kasannut joskus Ikean kenkätelineen, normikengille, ei sotilassaappaille