Pakotettu oblomovilaisuus

Viime talvena kuvittelin kirjahyllyn valokuvapinojen kirjoittavan minusta negrologia, revin hyllyn seinästä ja tuhosin järjestyksen hajoittamalla kaikki tuhannen pillun päreiksi

Ei auttanut, seuraava päivä seuraava harha. Nyt laatikot on varastossa 25km päässä, syytä olisi saada uusi järjestys, mutta olo oblomovilainen, osin pakotettuna, koska olemme vaan me ihmiset kuluttajia ja kaikki järjestelyt vaatii pää oman lisäksi kapitaalia tilaa mielenrauhaa ja päämäärää

Minua joku ruotsalainen lääkäri piti kirjailijana, samoin kuin eräs ay jäärä Rautatientorilla, olen leimattu julkisesti mielisairaaksi juoppohulluksi, tosin nimimerkin takaa, jotkut pitää minua jopa taiteilijana, itse olen kutsunut itseäni valokuvaajan lisäksi muurarina ja tivolimiehenä. Nyt käytän tittelinä hitsaajaa, rehellinen ammatti, mutta markkinatilanne pakottaa oblomovilaisuuteen. Pakotettu joutilaisuus on niin rankkaa, että tästä tulisi saada tuplakorvaus

127 000 valokuvaa koneella odottaa järjestystä, ording och reda. Helpompi olisi ostaa uusi tietokone johon tuplasti suurempi kovalevytallennustila, kuvien karsiminen on sietämätön tehtävä, entäs jos haluan nähdä tuo kuvan just huomenna, jonka tänään sijoitin roskakoriin

Jotain olisi kuitenkin tehtävä, uudet kuvat eivät mahdu koneelle, vanhoja on vaikea tuhota

Digitaalista kipuilua, metan tuote, x:n algorytmien orja. Kaksi vuotta kipuilin itseni kuoliaaksi twitteristä, kunnes sain tehtyä sen mikä olisi tullut tehdä jo vuosia aiemmin, poistua hiljaisesti ja hävitä digitaaliselta käymälänseinältä. Huomiotalous, täynnä ihmisiä joista harva oikeasti tuottaa kestävää lisäarvoa kansantaloudelle, byrokraatteja järjestöihmisiä veroilla tuettuja apuarahansaajia jotka anovat apurahoja anoakseen apurahoja, suorittaakseen joutavanpäiväistä turhuutta mielipidepakkopullaa politiikkaa ja turhaakin turhempaa taidetta viihdettä jota kulutamme enemmän kuin koskaan ennen, runsaimmasta mahdollisemmasta valikoimasta, silti vain niin harva saa elantonsa muusta kuin tukiaisista

Uudet totuudet, vihreätalous, kupla, vaikka sitä valtakunnan paikallislehdessä kehutaan järkeväksi ja kestäväksi, se on päinvastoin, politiikka ei vaikka ois kuinka lysonkolaista, ei muuta luonnonlakeja, vaikka markkinat saadaankin vinoon, korjausliike tulee aikanaan, muuttuvat laulut sanoisi Georg Ots ja tansittaisi tyttöjä kuten ennenkin

Kalakauppiaat puhuvat kiinaa, toimettomat kädet sorvaavat kohta granaatteja pöydänjalkojen sijaan, lähtösi jälkeen seinät valkaistaan, tuuli puhalsi ylitseen ja häntä ei enää ollut

Älä tästä masennu, virkamiehillä on järki ja virka, sekä tuhdit tulot. Verotettavan selkänahasta riittää pääomalle että valtiolle, kunnes hevonen oppi olemaan syömättä ja kuoli