Poliittinen vappu on hauska juhla. Sanomaa levitetään puheita pidetään, keittoa kahvia ilmapalloja.

Tunnelman luontia omille, uskovaisille saarnaamista. Uskoa tulevaisuuteen uuteen hallitukseen, sitten joskus. Ei vallankumousta huomenna toverit kello 12, vaan ystävät ja arvoisat kuulijat. Huikkakin oli vettä, kun kurkku kuivasi manatessaan saatanaa, Orpon perkelettä.

Mai Kivelä puhui kuten esiintävän kansanedustajan tuleekin: uskoa tulevaan ja huutaa sortoa riistoa ja vääryyksiä. Vähän oli uskoakin uuteen, mutta himppu vähän.

Huomasi sen, että vaalit olivat menneet hyvin. Tunnelma mitä mainioin. Ihmiset ystävällisiä. Kuten nyt vuodenaikaan sopiikin.

Mieskuoro lauloi kauniisti, kuten myös Kaksi koiraa. Soppa lämmitti mahan, mutta nälkä jäi. Muutokseen.

Mutta saatiinko tarpeeksi uskoa tovereille? Vaikea sanoa,  juuta jaata tyhjiä poissa.