En kuollut silloin

26 vuotta sitten

Holbornissa

Hackneyssä

Mile Endissä

missä lie Londoniumissa

Olin tippua katolta

  1. kerros

hyppy vain

ja tuntui että tipun

mutta joku nykäisi ylös katolle

Nyt tipun koko ajan

joka illan hetki

tippuminen

putoaminen

ja sen patoaminen

En kuollut silloin

tänään elän

Mitä elämää, kuollutta elämää

klubi 27 jäi väliin

Paljon kuluu tupakkaa

hidas kuolema

savuke kerrallaan

Sorvatut pöydänjalat eivät käy kaupaksi

kalakauppiaat puhuvat kiinaa

Kategoria(t): poetry. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.