Kun on tylsää, voisi tylsyyttä jakaa, selaamalla 100 valokuvakirjaa:
Ammoin oli tyyli, että kirjoitettiin ammatti tai titteli ennen nimeä, postilähetykseen
Valokuvaajana olen pysynyt myös terveydenhuoltopalveluiden titteleissä. Vaikka kovasti olen yrittänyt kirjoittaa papereihin jos jotakin sen aikaista ammattia, milloin näitä palveluja olen käyttänyt
Olisin tällä hetkellä kaikista mieluiten Coded Welder, mutta pätevyydet vanheni viime syksynä, ja uudet odottaa edelleenkin suorittamista. Odottanut jo erään kuukauden, maksaja kun on sitä mieltä, että kuntoudun työmaille näin kaikkein parhaiten epäilen
Kun tässä oltu jo eräs aika ilman työtä, tai sanotaan kauniisti, työmaiden välissä, ehkä on syytä ottaa käytöön vanha kunnon valokuvaajan titteli. Sehän on periaatteessa ihan sama millä sitä työttömänä on, kun ammattisuojaa ei ole työttömillä nyky Suomessa
Tosin, kaikista paras titteli olisi muurausvuosilta. Työkaveri kutsui minua Huuhendaaliksi. Mitään tietoa mitä huuhendaali on, ehkä se on lähellä taitelijaa, joksi jotkut minua myöskin on haukkuneet
Saakohan millaisia verovähennyksiä, jos verottajalle ilmoittaisi, olen sitten tästä päivästä alkaen titteliltä Huuhendaali?
Pari vuotta sitten kuvasin kuvasarjan Meditatiivinen puisto
Kuvasin muotokuvasarjan johon oli yhdistetetty maisemia.Tein tästä pienen albumin. En muotokuvia muistaakseni ole netissä julkaissut, enkä tee sitä nytkään. Mutta maiseman voin laittaa, ohessa yllä, olkaa hyvä
Noin kuukauden päästä on ehkä uudet bileet, ehkä olen siellä kameran kanssa. Viime vuonna olin, mutta sain huonoja kuvia, sattuneesta syystä
Ehkä teen tänä vuonna uuden albumin, koosteen neljän vuoden kuvista? Edelleenkin, hän joka elää näkee, se joka kokee, kuvaa jos kuvaa, jos on edes paikan päällä
Maanantai aamu, eikä ole saanut kiinni Budapestin kontaktia. Vaatteet on likaiset, ei löydy nopealla googlauksella itsepalvelupesulaa. Suihkun vesi on jäätävää. Illalla olisi yöjuna lähdössä Budapestiin, vielä ehtisi kyytiin, mutta päädyn ostamaan lipun Tukholman kautta lentäen Helsinkiin
Aamu kävelylle, kaikki kulmapuodit tuntuu olevan aasialaisten vetämiä. Yhdessä odottelen pitkän tovin, että myyjä tule paikalle. Kun hän tulee, toinen tissi paljaana, nänni terhakkaasti pönöttäen. Vaatii vähän pokkaa maksaa ostokseni, ilman törkypuheita, mutta suoriudun. Matkalla majoitukseen, näen julisteen kadulla. Huomenna olisi Mark Knoflerin keikka. Saatana. Olin ostanut jo lennon kotiin, harmitti roimasti. Vielä enemmän tulee takkiin kun palaan sähköpostin ääreen, Budapestin kaveri olisi ottanut vieraan vastaan, mutta taas, lento tuli jo ostettua. Ei auta kuin palata kotiin huomenna, tai hukata 220 euroa käyttämättömään lentolippuun. Nopea pankkitilin kollaus sanoi, kotiin mars
Päivällä kaupungille. Päädyn keskustan markkinahalliin. Lounaan jälkeen löydän Ranskalaisen juustokaupan. Haluan ostaa paikallisia juustoja, mutta ranskalainen myyjä sanoi, että sellaisia ei ole, on vain pastöroimattomia ranskalaisia juustoja, eikä paikallista prosessiteollisuuden paskaa. Ostan erän juustoja. Sitten pitää löytää leipäkauppa. Yksi konditoria sitten myi leipääkin. Lihava amerikkalainen turisti katsoi hämillään, kun joku ostaa leipää. Kävin myös paitakaupassa, jos uusi muodikas paita hikisen tilalle. Joviaali myyjä laittaa minut sovittamaan slimfit paitaa. On sekin taito vittuilla lihaville, että häivy läski puodistani, tämä kauppa on laihoille ja kauniille rikkaille
Majoitukseen datailemaan ja laiskottelemaan. Syön juustoja ja twiittailen joutavuuksia. Pettymyksen kärsineenä odotan huomista aamulentoa. Pettymystä vähän lievittää, että Niall McDiarmid tykkäsi juustokuvastani Instassa. On harvinaista herkkua, että kukaan ns iso stara koskaa diggaa mistään kuvastani. Sitä paitsi juustot olivat taivaallisen hyviä. Mieli vähän koheni
Lisää olutta aasialaisesta kaupasta, tällä kertaa en menne tissikauppaan, vaan toiseen, vähän kallinpaan ja tissuttelen menemään koko maanantai illan , myöhemmin illalliselle vietnamilaiseen kulmakuppilaan. jossa eka iltana yritettiin huijata minulta vaihtorahat. Se ei haitannut, kävin siellä joka ilta sen jälkeen tekemässä lisää tuttavuutta ilallisen merkeissä. Hullu suomalainen sanoisin
Documentary photographs belong to the left. Ask any documentary photographer and they’ll probably say the same. They have an empathy with people. I’ve never met a rightwing documentary photographer. I don’t think they exist.
Martin Parr, tänään Guardianissa, click click click
Ei toiminut lämmin vesi, kylmä suihku ja hikiset vaatteet päälle. Tuskin haittasi ketään muuta kuin minua. Mutta ajattelin pääsisi jo Budapestin junaan. Mutta sitä ennenhän oli se mitä varten matkaan lähdin. Se iso mielenosoitus
En muista mistä sain tiedon tästä tapahtumasta, mutta sen 500 000 tsekkiä ja ehkä joku slovakkikin oli paikalla, ainakin yksi suomalainen. Isot bileet.
OLIGARK, NEPOTISM, CORRUPTION
Oli huudot kentällä. Sen verran puheista ymmärsin. Tapasin edellisen päivän kauppiaan kentän vasemmalla laidalla, mutta en nuorta tyttöä valokuvaajaa. Kauppias oli, että me romahdutettiin täällä Samettivallankumouksella itä-blokki, me tehdään se taas. Näin viisi vuotta jälkeen päin, käviköhän näin?
Ilmassa oli suuren kansanjuhlan tuntua. Poliisit oli teekauluspaidoissaan, ohjaamassa väkeä, ei mustaa blokkia, ei brewcrewtä, ei anarkisteja, ei pamppuja, ei väkivaltaa
OLIGARK NEPOTISM CORRUPTION
Kauppiaan kanssa lähdin jatkaa matkaa puiston takaosastoon, jossa kauppias teki isoja kauppoja jonkun junnun kanssa, seisoin isolla mahallani poliisin näköesteenä, eikä poliisit kauluspaidoissaan välittänyt hevon helvettiä. Harmittelin vaan, että en nähnyt nuorta kuvaaja tyttöstä. Miekkari alkoi olla ohi, tai ainakin olin niin helteestä rasittunut, että suunta pois alueelta
Matkalla oli puistokäytävä, jossa portaat. Nuori nainen työnsi siinä rattaitaan. Olin sen verran reima suomalainen, että otin naisen rattaista kiinni, ja kannoin ne portaat toisessa päässä rattaat alas. Päivän hyvä työ
Metrojärjestelmän kautta datailemaan päivän fiilikset twitteriin ja kuvat instaan ja blogiin. Oliko reissu sen arvoinen? Miksi yksi suomijeeno matkaa Prahaan vaan katsomaan miekkaria?
Bussi saapuu Prahaan seiskan tuntumaan. Raahaan kassiani pois asemalta ja huomaan tyypin valmistelevan aamu sätkäänsä. En pysähdy juttelemaan, on rasittunut olo. Etsin lähimmän baarin, ja katsos, täällähän saa olutta heti aamusta. Ilmeisesti 24/7 myynti. Baarista löytyy myös aamukahviaan juova taksikuski, joka heittää minut majoitukseeni
Avain huoneistohotelliin haettiin toisesta hotellista. Jostain syystä respa ei halunnut kertoa, mistä löydän oven johon avain kelpaa. Vähän piti inttää ja vaatia, sitten sain ohjeet. Kiva pieni huone, kauniissa talossa. Mutta ei pyykkikonetta ja suihkusta tuli vain kylmää vettä. Ehkä seuraavana päivänä vesi on lämmintä?
Tutustun lähialueeseen, menen kellaripubiin. Baaritiskillä alkaa joku humalainen kysellä minulta, eikös Praha olekkin mahtava kaupunki, kait olet jo muuttamassa tänne? Kello on yhdeksän. Olen ollut kaupungissa kaksi tuntia, en ihan ollut samoilla silmillä ja fiiliksellä kuin tuntematon, enkä aloittanut keskustelua. Ajattelin aamupalaa saa hotellilta. Siispä syömään.
Aamupala oli herkullinen ja Prahan fiilis koetteli matkustavaista sielläkin. Joku ihan säpsäkkä kolmekybänen nainen alkoi antaa mulle siellä silmää. Eikä näyttänyt edes maksulliselta naiselta. Hämmennyin, ajattelin, tämä on lomakaupunki ja lomalaisilla on romanssinnälkää päällä. Ehkä huomen aamulla sitten?
Kaupungille kirjakaupoille. Löydän Academican, siellä valokuvahyllyllä selaan kirjaa Vaclav Havelista. Viereen tulee nuori tyttö, alkaa juttelemaan. Olen aivan hämilläni. Selvisi, että hän on menossa kuvaamaan huomista mielenosoitusta, kuten minäkin. Sanoin, nähdään kentän vasemmalla puolella. Kysyin myyjältä ohjeita muihin kirjakauppoihin, ja sain neuvot toiseen paikkaan. Sieltä löytyin pari muuta kirjaa
Tallailin kaupungilla ja janohan siinä tuli, pubiin. Pubissa onkin kirjakauppa! Löydän Saudekin kirjan. Ajattelin, tämä on harvinaisuus, kun se otettiin lasivitriinistä. Pihalla poltin tupakkaa, joku jenkki tuli juttelee, sanoi, että eikös olekkin mainiota, voi vaikka varastaa kirjan kun on oluella? Opetin hänelle Irakilaisen sanonnan: Lukevat eivät varasta, eikä varkaat lue. Oli hiljaa sen jälkeen. Tupakan jälkeen vielä yksi lasillinen. Lasi vitriiniin oli ilmestynyt uusi Saudekin kirja. Tuli petetty olo. Ei se ollutkaan harvinainen painos
Päivä alkoi olla täys, seuraavana päivänä syy, miksi oikeastaan Prahaan saavuin, iso mielenosoitus. Hämmästelin mielessäni, tapaamiani naisia, ei vaan Suomessa moista tapahdu. Tänne pitää tulla toistekkin
Naapurin Tommi paistoi muksuille ja vähän vanhemmillekkin lettuja, oli maukkaita
samma gamla vanliga+
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
