samma gamla vanliga+Tykkäämäni artikkelit
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
Mitä en muista, sen valehtelen osa 9
Ilmaisun vapaus
Lähdin maata kiertämään kuin pakoloinen, leipää ei raksalta löytynyt ja Ruotsin böönän suhde oli kaput
Tivoli elämää dokumentoin sen ekasta päivästä lähtien, sen tarkemmin ennakkoon suunnittelematta näin muistaisin. Mentiin kun meinattiin, vaikka Tapsa Rautavaara ei soinut. Oliskos ollut Kokkolassa, kun tivolin johtaja Tomppa kertoi löytäneensä blogini narupeli hakusanalla, kun oli ostohousut jalassa guuglaillut narupelejä.
Hän oli yllätävän jämäkkä, ihmisellä on ilmaisun vapaus ja tivolissa on ihmisillä ilmaisun vapaus. Taisin jäädä vähän sanattomaksi. Eihän moinen kommunikaatio johtoportaan kanssa tietenkään huono asia ollut, päivät jatkui kuten joka päivä, tivolissa.
On selvää, että ei saisi ihmisiä agitoida väkivaltaan, syrjiä, panetella, lausua perättömiä, ja muuten vaan paskantaa kuppiin, vaan ilmaisun vapauden sen mahdollistaessa.
Miksi Ode Soininvaara saa harjoittaa sitten friedmanfasistista politikkaa kirjoitellen paskaa valtakunnan päämedioissa? Onko fasistisen politiikan ajaminen sallittua, kun sen tekee talousoikeiston puudeli, jonka persettä nuolee median kellokkaat ja muut jotka ovat saaneet kakkua, vaikka Ode kirjoitti kirjassaan Hyvinvointivaltion selvitymisoppi: Kakkua ei riitä kaikille
Epäilen, en väitä, on mustialistoja, epäilen, en voi todistaa, on ostokartelleja.
Länsimaissa näin normal tiden, on poliittisia oikeuksia, joita käyttävät poliitikot, media tottahan toki klikkejen toivossa raportoi kotisohvaltaan, sen kun woltneekerin toimittamalta nespskorjatyövoimatofun syönniltä joutaa
Aitaa ja muuria itärajalle, huutaa valtapoliitikko. Jalkaväki miinoja sanon minä! Ei tule rajan yli tavarits, iivana julma tai musulman
Näin, käytin ilmaisunvapauttani, lietsoen uhoa ja uhkaa.
Putinin Venäjä ei harrasta järkevää YYA politiikkaa, onhan ajat noista ajoista totta muuttuneeet.
Maailmaa halaavat ideologisesti tofua syövät kääpiölesboneekeritrasseksuaalia identiteetti politikkaa rajat auki, ajavat eivät elä oikeassa todellisuudessa.
Janus Putkonen, ruotutoveri maakuntajoukoista. Nyt ideologinen putnisti, missä hän otti LSD tripin ja jäi matka päälle?
Veli venäläiset ja muut eestiläiset, ilman heitä ei Suomi tänä päivänä rakennu.
Pelkojen vihan ja muun lietsonta, ei rakenna maata, mutta ei täällä oikeastaan tarvita kirjepostilähetyksestä valehtelevia kansanedustaja somppujakaan keräämässä ääniä, antaen lisäarvoa yhteiskunnalle missä asiassa?
Ilmaisun vapaus, kyllä, tänään olen sitä jälleen käyttänyt.
Käytä sinäkin, niin kauan kun me saamme sitä käyttää
Mitä en muista, sen valehtelen osa 8
Päivän talousnakkejen hehkuttama yrityskauppa sijoittaa muistot vuosiin, kun asuin Cityn kulmilla, ihan siinä kivenheiton päästä maailmasta, jossa käppyrät heiluttivat uutisointia ja kun bonuksien maksut joulunalla erääntyi, näkyi kylällä businesscityn tyyppejä kalleissa puvuissaan konttaamassa yrjössään
1998-99 raha liikkui tosiaan, ja kun Cityn isojen herrojen pöytään joskus tie vei, niin kyllähän he tiedosti ketju- ja franchaistalouden haitallisuuden kulttuurille ja pientoimijoille, mutta kun suuruuden maksimointi silloinkin oli boom and bust talouden moottori, tärkeämpää oli saada treidereille litteät näytöt tietokoneisiin, niin saatiin talousproleja mahtumaan tuplasti ennen vaatimaan neliömäärään
Cityn korporaatio kulttuuri liian tutuksi käynyt, ei suomitalousnakit isoilta kihoilta haastatteluja saanut, ja jos sai, sen kyllä huomasi kun lattian treiderit huusi kurkkusuorana Kiholle, joka tuli tapaamiseen meedioiden kanssa neukkariin. Kihot oli asiallisia tottahan toki, miessihteeri piti omaa päiväkirjaansa koko haastettelun ajan, informaatio oli tuolloinkin pääomaa, jos oli tulevan mitään tarkistamista, kirjallisia muistoita oli molemmilla osapuolililla
Muotikatu oli osoitteeni osan tuosta ajasta, ennen kuin siirryin slummiin pohjoiseen. Tiilikadulla oli sen 30 currytaloa, trendikkäin toimitti muotikadun kotiovelle eväät tarjoilijan mukana jolla oli valkoinen paita kovat kaulassa ja kulmahousut. Eväät oli mahtavia, ja eivät olleet hinnalla pilattuja. Toimitusmaksua ei ollut, ja tottahan toki pari tinaa juomarahaa läähättäjälle
Kupla. Kuvasin sen reilu puolivuotta maisemaa, taidetta, sain siitä palkkaa! Kulut maksettiin, keskikoon filmiä, isoa vedosta, mahtavaa aikaa, kunnes tuli päätös, että ei me nyt tätä julkaista. Vaikka päätös oli ennen warholdimaista 15 minuutin itäisten arttupiirien suosiota ja UG kuuluisuutta. Se päätös täydellisesti romutti henkiset kapasiteettini suht pitkäksi aikaa.
Kului reilu vuosi ja korot räjähti, kuplat puhkesi, punta oli oli 12 markkaa, Tie kaksi tuli isojen litteiden muodossa tutuksi paikassa, jossa ei kuningattaren kuvaa sallita laitettavan ylösalaisin. Onneksi silloin britti-itsenäinen viikonloppuliite tuki leipätyöllä ja taitelija lajittelussa suunnitteli, että pidetään vielä keväällä yhdet bileet ja se on sitten siinä.
Bileet ohitettiin kritiikeissä, koska 15 minuuttia oli käytetty jo, what goes up, it comes down. Mitä se Juice etusivun tähdestä lauloikaan.
Ministeri poseeraa päivän hehkutetussa uutisnäpsyssä kilistinlasin huikalla, historiallista kauppaa, jolla tulee fyrkkaa talouteen. Onko jengi niin saatanan tyhmää? Osakkeilla maksettiin teoreettinen hinta osakkeista, molemmat osapuolet ovat koko ajan tehneet reaalitappiota, kaksi köyhää kun yhtyy, siitä seuraa että tuulipuvut menettävät paitansa kun boom and bust toteutuu
Jonnet ei muista, eikä jonnet koe kovia, onhan nykytaloudessa taloudellinen trapoliini, joka ottaa kopin, senhän on jo Liiketoimi Suomi koronan rahanajaollaan osoittanut
Sillä jolla on, annetaan, kellä on vähän, hältä se vähäkin otetaan pois
Mutta älkää antako sanojeni lannistaa yritteliästä mieltä, joviaalia kieltä ja pakotettua kuorolaulua
Kategoriat: Elämää Pandemiassa, eurososialistinenrealismi, fashion, internet, kulttuuri, media, meteli, muistelu, muoti, photography, politiikka, pravda, taide, talous, teknologia, valokuvaus
Jätä kommentti
Viekkauksen kulmalla
Heillekkin oli tinaa, ei käytetty mobilpaytä
Sinisen ison auton kyljessä on mainos, muuta kulmille, meiltä lainaa Säästöpankki. Kulmalla myös vanhushenkilö, näkee päältä, että ihan priimaa ei ole elo. Pummaa paria euroa, taskussa onkin muutama kolikko, pistän kiertoon ja aamun helmiäiset kerrosta ylempänä olevaan posliiniin, ennen kuin täydennys kofeiinia ja kohti työpistettä.
Viekkauksen välkkyviä valoja ja pyöriviä hyrriä ongelmaisille viihteenä tarjoava kone on Kaupan Jossa Kaikki Tunnetaan Nimellä, sisäänkäynnin pielessä. Vanha gubbe sätkii ja hakkaa nappuloita innoissaan. Luulin, että olisi gubbe laittanut hinnat vaikka keppanaan, mutta ei. Kun kuppini oli täys, maksettu ja ulostauduin ostosparatiisista, seisoi sama äiä oven kulmalla, pummaamassa hintaa
Kapitalistit kertovat tarinaa, että jos kansalle, annetaan vaikka 1k€ ilorahaa, joka verotettu kapitalistilta, se fyrkka on illalla takaisin kapitalistin tilillä, siitä matkaa jatkaen kohti paratiisin saaria. Näin verojuorupäivänä, Jos näin todellakin on, miksi vuori- ja muut teollisuusneuvokset ovat rosiksessa veronkierrosta. Eikö he usko omaan valheeseen rahankierrosta, vai olettavatko kansan olevan yhtä kieroja varkaita, kun itse ovat? Varkaathan pelkäävät varkaita
Koska onhan se varkautta, kerätä asiakasrekisteri ja datapankki, riistämällä ravinnon tuottajia 30 pinnan katteella jota ei saa laskuttaa kuluttajakansalaiselta, sekä afrikantummaa lähettiä joka ei tienaa edes minimipalkkaa ja elämiseen riittävää eläkettä.
Taloustoimittelijoilla on orgasmin hetket, kunnes pakotetun kuorolaulannan tuottaminenkin kehittyy alustataloudeksi, silloin mielipidee toimittelijan kadonneessa lompakossa ei ole tinaa edes kulman pummille
Mitä en muista, sen valehtelen osa 7
Bar Z, kylpytakilla villapaita lämmitti
Missä rohkeat miehet ja kauniit naiset kohtaavat
Informaation nettiaikana koneeton ja liittymätön ihminen on syrjässä. Onneksi tähän ahkera kapitalisti keksi kahvilat, jossa myydään virvoikkeita ja evästä heti aamusta, verkollisen kirjoituskoneen kera
Bar Z oli Kirsin toinen Porvoon kuppila. Ensimmäinen oli oli Bar Åga, joka oli vallanmainio taiteilija kuppila, jossa pääsi rikkaan kulttuurin makuun heti aamu ysiltä. Eikä Ågan lopettamisen jälkeen Z:takaan elämän riemakkuuden voimassa pienestä koosta huolimatta huono paikka ollut
Kahvi ja sämpylä pari euroa, pian aa luokan ruskeaa lähes samaan hintaan, kirjoituskone yhteyksillä, ja jos oma ajatus tökki, apuja sai kantapeikoilta. Joskus jopa niin hyviä apuja, että, saattoi käydä niin, että nimelläni julkaistu, oli toisen tekstiä, joskus jopa luvatta. Mutta siitä passanut huudella. Kirjoitin minkä kirjotin, vastuun otan, vasikat juo maitoa
Väitetään, että kaikki mitä julkaiset informaation supermoottoritiellä, jää talteen. Ehkä nyt, mutta ennen waybackmachinea, jos joku päätti, niin tekstisi katosivat täysin, ja hyvä näin
Muistan vieläkin vitsin, joka kadotti tilin Niklas vainaan palvelusta
On the left there is nothing right, and on the right, there is nothing left. Kuvituskuvana jonkun jenkkitaiteilijan sarjakuvamainen maalaus Barack Obamasta, joka repii paitansa, alla paljastuen Superman logo.
Joskus oli kirjoitukset ja kuvitus täysin omaa ajattelemattomuutta, mutta välillä oli bileet, jossa kuului torinkulman kollektiivinen henki. Hyvässä, ja pahassa.
Oi noita aikoja, ne todellakaan ei koskaan palaa. Ihmiset ovat mobiililaitteitensa vankeja, kuuntelematta kollektiivin örinää ja möykkää, blok blok estä ja deletoi, puliseeratun ja editoidun kapitalistisen markkinointivalvonta yhteiskunnan kuluttajia. Ollen yksilöitä, jotka huudattavat itselleen kollektiivista johtajaa, vapaalla tahdolla, pakotetun kuorolaulun vallitessa, yleisen kollektiivisen massapsykoosin aikoina.
Tujusten ja apusten, yläanttiloiden heilutellessa tahtipuikkoa
hyvää yötä, huomenta päivää taas työtä
Kategoriat: Kulmilla, kulttuuri, meteli, muistelu, photography, poetry, politiikka, Porvoo, postikortti, pravda, taide, talous, tasa-arvo, työttömättyökalut, valokuvaus, Virheet
Jätä kommentti
Mitä en muista, sen valehtelen osa 6
Kraanakuva vuodelta 2010
Englantilaista koulukuntaa
Keväällä kymmenen jaksoi vielä lukea kirjallisuutta, en ollut taantunut nettiorjaksi, syystä, että oma mahtava Omenakone teki build to obselete ilmiön eräs vuosi aiemmin. Olin vuotta aiemmin ollut poliittisessa uudelleenkoulutuksessa, ja vääntänyt siellä sellaisen CV:n että kun sitä näytin työpaikkahaastettelussa eräälle toimitusjohtajalle, sanoi hän: Tälläistä ansioluetteloa en ole koskaan nähnyt, ja palkkasi minut suoralta kädeltä kevään suureen huoltoseisokkiin asennustöihin
Huhtikuun tuulet Kilpilahdessakin on viileitä, vaikka orastava kevät antaa uskoa uuteen kesään. 12 tuntiset päivät seitsemän päivää viikossa, viikkolepokorvaukseet, prossatunnit, sunnuntaina kun paskalla käy työaikana, tienaa jo enemmän, kun, no, paskalle taipuu. Taivuttiinhan sitä, putkea väännettiin muotoon, kaapelia vedettiin ja asennettiin instrumentteja.
Lopputili keikasta koitti, ja tili oli täynnä rahan paskaa. Rahan luonne on sellaista, että sen pitää liikkua, nopeasti kuin naiset. Vanhat synnit paino, ja maksettavahan niitäkin oli, mutta tunsin ahdistusta, että nyt tarvii työkaluja. Läppäria, kameraa, sanelukonetta. Tietämätön kun oli kaikesta tekniikasta, tiesin vain sen, että Omenatuotetta, ei koskaan
Koitti erään Paavon eläkkeelle lähtö, ja hänet piti muiluttaa Kouvolaan pesäpallopeliin, ilman, että tajuaa mikä on jutun juoni. Volvon paska oli silloin vielä ajoneuvo ja askolan miehet sai kyytiä matsiin. Vaikka valokuvaajia pidetään näin yleensä kovina juoppoina, niin tilaajien suhteen, enemmän autokuskina, kuva taitaa olla vaan se välttämätön paha
Kupletin juoni paljastui tottahan toki Kouvolassa, ja otin Paavosta hyvän potretin kun seuraa matsia, kolleegat ympärillään. Väliajalla saatiin tarjoilua VIP tiloissa, ja otin kuvia uudella kamerallani, omasta mielestä suht viileästi, mutta ehkä sitten vähän innokkaasti, kun eräs nuori opettaja daami kysyi, kukas mies oikein olet näin kuvaajana kun täällä hääräät? Paavo, reservin upseeri ja tuttu tuoppikuoma Bar Z sta, vastasi puolestani: Haapavaara, hän on tuota englantilaista koulukuntaa
Englantilaista koulukuntaa…. pitäähän tuo paikkaansa. En ollut koskaan ajatellut asiaa moisesta vinkkelistä. Olinkohan ajatellut koko asiaa lainkaan?
Jäätävää holvilla
Hiilidioksista johtuva ilmastonmuutos ei lämmittänyt tänäkään alkutalven aamuna. Miinus seitsemän, tykit jalassa ja lisää kerrosta yläkropassa, holvi oli jäätävän kylmä
Korona ei eräiden väitteiden mukaan tartu pakkasessa, mutta jos luemme pääkaupungin paikallislehden yleisöosaston, niin siellä todistettiin vahvasti kollektiivisen masssapsykoosin vaikutuksista kansalaisella elokuvateatterissa. Surullista
Puolan ja Belaruksen rajalla käydään hybridisodankäyntiä, aseina öljysotien uhrit Lukasenkon väärennetyillä lupauksilla matkalla kohti parempaa elämää ja tulevaisuutta, jollei sitten kuole pakkaseen rajalla, mitäs läksit. Onneksi Ohisalo ja Haavisto on julkisuuteen antanut tiedon, Suomen ja Venäjän raja pysyy auki, tervetuloa, trastui ja salam aleikum, Stadin tulevat betonislummit tarvii fyysistä pääomaa, jolle maksaa asumistukia
YLEnantoa en ole Teemaa lukuunottamatta seurannut kohta 10 vuoteen. Uunipankonpoika todistaaa blogissaan, että pian olisi syytä harjata koko YLEnannon johto Siperiaan harrastamaan median pakotettua kuorolaulua.
Obama haukkui Trumputinia Glasgowissa
Hajaantukaa, täällä ei edelleenkään ole mitään nähtävää
Toista, toista, toista ja toista, kovapäisempikin uskoo ajan kanssa
Mitä en muista, sen valehtelen osa 5
Ari Paska Peltonen Tavastian takahuoneessa 1993
Valokuvakurssi
Löysin 27 vuotta sitten kasaamani diakokoelman. No, ei kait se hukassa ollut, mutta näkemättömänä ollut ysärin alusta saakkka
Armeijan jälkeen oli nuoren tietämys sitä tasoa, että halusin järjestää valokuvakurssin Gammelbackan kirjastossa, jossa oli siihen aikaan aivan mahtava laboratorio.Kunta olisi tukenut taloudellisesti järjestämistä, vaikka olikin syvät lamavuodet
Kurssiahan ei koskaan järjestetty, ja hyvä näin. Katsoin kuvat läpi, ei todellakaan mitään Gus Wylie contextual studies tasoa. Mutta hyvä että ollut itsetunto ja kunnianhimo kohdallaan nuorella sällillä
Eikä tuo opettajan toimi kiinnosta tänäkään päivänä. Vaikka holvilla munat jäätyy ja siisti sisätyö näin talvea vastaan olisi enemmän kuin asiaa
Kategoriat: muistelu, photography, valokuvaus
Jätä kommentti
samma gamla vanliga+ 