Eilen oli Promsien finaali. Klassista, elokuvamusiikkia, ja lopuksi ikivihreitä kansallislauluja, jolloin kaikki lauloi mukana. Pehmeää valtaa saarivaltiosta ympäri maailmaa, edes kova brexit ei ole leikannut tästä kulttuurista.
Mitä Suomessa on puolustettavaa, kun kulttuurista saksitaan? Wahlroosin sokeritilaa ja Herlinin lihakarjaako lähdetään torkka kädessä puolustamaan itärajalle? Kansainvälisten kiinteistösijoittajien itsemurhayksiötä radanvarsilla? Orpopojan tunninjunaa?
Helsingin sanomat vittuilee tänään Orvolle, että hän tulee olemaan vaikeasti työllistettävä pestinsä jälkeen. Ei sentään lähetä häntä poliittiseen uudelleen kasvatukseen, kuten Suomessa ollut tapana sadoille tuhansille jo tehdä, yhdeksän euron päiväkorvauksellla.
Toivotavaan toivotaan, nousua tiedossa ensi vuodelle. Näin meille kerrottu jo kolmatta syksyä. Ehkä jotkut vähälahjaiset tämän uskoo, kun vale toistetaan tarpeeksi usein, se muuttuu totuudeksi, tosin, ei ehkä liikevaihdoksi. Eikä leiväksi työksi lihaksi, sana on tyhjä kuin pankkitili.
Kulttuurin pehmeä valta. Jos et pysty leipääsi hankkimaan työlläsi, kuole pois. Kyllä kulttuuria saadaan suoratoistoista, ja varmasti laadukasta kontenttia idästä, sieltähän se valo tulee. Kapitalistille tänäkin päivänä, kuten aina ennenkin lahjattomalle ja laiskalle Suomalaiselle pääomalle. Aallon TUTOn oppit ovat lahjomattomia, ja johtajat päteviä.
Kunhan työmarkkinat saadaan baltian pohjoisosissa kuntoon, niin vitonenkin tunnissa on duunarille liikaa, Leikkaamalla saadaan nousu aikaan. Eläkejärjestelmä saattaa ottaa vähän osumaa, mutta kaikki pyramidit tuhoutuu aikanaan. Toisten pyramidejen tuhoa vaan halutaan hallituksen toimin nopeuttaa.
Kunhan omat taskut on saatu eka täyteen, millään muulla ei ole väliä. Jälkeemme vedenpaisumus. Sveitsissä on hyvä olla pakoloisena, muiden rikollisten joukossa.
samma gamla vanliga+ 