Still-life, memento mori
samma gamla vanliga+Tykkäämäni artikkelit
Vintage print, Ismo Alanko
Original print from early 90s, BW FIberbase paper, hand printed only this copy, there is no another print of it
€200,00
Itapäivällä neljän jälkeen
Kategoriat: Elämää Pandemiassa, eurososialistinenrealismi, meteli, photography, postikortti, taide, talous, työttömyys, valokuvaus
Avainsanat: memento mori
Jätä kommentti
Mokapäivä – jotain tarttis tehdä
Vuosi sitten, oli mokapäivä montussa, mutta me mitään mokia tehty, vaan kaikki sujui hyvin.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006667440.html
Tänään sitten Taloussanomat uutisoi mokasta pahasta, Ukrainan kavereita kustaan linssiin, taas.
Alipalkkaus olisi kriminalisoitava ja liitoille kannenoikeudet, sekä alihankintaketju ei saisi olla kahta pitempi ( käytäntö joka on kunnollisissa firmoissa nyt, ie Fira, Lehto).
Kyllä Ukrainan ja muun entisen itäisen euroopan raksaduunarit soisi ansaita samat kuin suomipojat, ne harvat jotka työnpaskaa syö.
Muuten ei euroopan diffuusio ja osmoosi tule luomaan harmonista valtioliittoa.
Se viikon paras päivä
Ah, hoijaa, se on herätys
7 tuntia 25 minuuttia
aamulla se on mukava sitten juoda kusta
kun että päivällä syödä paskaa
kun kuvia käytetään symbolisesti
Mysteeri, lyhyt sellainen
Nyt kun puhutaan jo Kalle vainaasta, niin Kallen papereita selatessa törmäsin pieneen mysteeriin. Ei se ollut Kalle Karppisen kadonneet alushousut, tai muu hauska juttu, jota isoisoisävainaa Kallesta on Mikko joskus kertonut.
Kalle Tapio, esiintyi Kalle Karppisen testamentissa, että kun Kalle Tapio on kuollut, niin. Mutta kuka oli Kalle Tapio? Koskaan ole kuullut halaistua sanaa miehestä, ja ilmeisesti, kuten paperit hyvin jälkipolville todistaa, oli Saaran vanhempi veli. Mutta ei Kalle Antero koskaan puhunut Karppisen Kallestakaan, saati Kalle Tapiosta. Pikku soittokierros sukulaisille, eikä hekään tienneet, kunnes sitten yksi oli tiedon tietäjä.
Kalle Tapio kuoli pandemiaan, espanjantautiin. Kahdeksan vuotiaana. Nyt jo historiaan unohtuneena. Mutta papereiden uudelleen herättämämä, tietoisuuksiin, että kulkutaudit tappaa. Tappoi satavuotta sitten, tappaa edelleen.
Että peskää niitä käsiä, käyttäkää käsidesiä. Maskitkin saattaa olla tarpeeseen.
Kategoriat: Elämää Pandemiassa, photography, RIP, valokuvaus
Jätä kommentti
Uutuutta iltaan, yöhön aamuun ja päivään
Kategoriat: Elämää Pandemiassa, musiikki, Uncategorized
Jätä kommentti
Juoruja ja suorittamista
Reilun viikon sai runkata harjoituksia, ennen kuin pääsi koetta tekemään. No, onnistuihan se ,parasta b-luokkaa. Tosin ehdin tehdä vain yhden kokeen, kun palasen murtamiseen meni tunti.
Mutta ne juorut, entinen palkanmaksajani parin vuoden takaa mennyt nurin, ja tämän kuulin uudelta kolleegalta, hänen sukulainen taas oli minun kolleega.
On nämä hiton pienet piirit, jossa me hölmöt hyöritään.
Viikon motivaatio
eli, tämä on testi, uusi editori
Kategoriat: musiikki, Uncategorized
Jätä kommentti
Minkä värinen on Suomen armeijan sotilas?
Erään persuuttimen mielestä naaman värillä on merkistystä, mutta olen elänyt sellaisessa käsityksessä, että ainoa väri, joka armeijassa sotilaalla on, on maastopuvun väri.
